Gone fishing

"Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat heittelemässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia." (Matt 4:18)

Jeesus kutsuu tässä ensimmäisiä opetuslapsiaan, tavallisia duunareita, kalastajia. Kuulin jostain huhua - ja nyt joku eksegeetikko voi korjata jos tietoni ovat muinaisia tai vääriä - että tuon ajan Israelissa oli käytössä jokseenkin yleinen koululaitos. Koulussa opeteltiin lukemaan hepreaa ja sitä opeteltiin ulkoa. Etevimmät pääsivät etenemään koulussa ja parhaimmat pääsivät suurten rabbien opetuslapsiksi. Esimerkiksi Paavali sai koulutuksensa Gamalielta, joka kuului Sanhedriniin (juutalaisten ylin neuvosto) ja joka oli suuresti kunnioitettu opettaja. Ja Paavali sanoi itsestään: "Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton." (Fil 3:5) Hän oli luokkansa priimus.

Duunarit, nämä kalastajat, olivat heitä, joilla ei polla riittänyt paljon alempia kouluasteita pidemmälle. Näissä henkilöissä kuitenkin Jeesus näki jotain enemmän. Hän näki, miten kalastajina nämä miehet tuhlaisivat heille kaavaillun tehtävän hänen opetuslapsinaan, itsensä Jumalan apostoleina ja evankelistoina. "'Jeesus sanoi heille: 'Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.'" (Matt 4:19) Jeesus teki siis tavallisista duunareista seurassaan jotain, mistä nämä miehet tuskin edes uskalsivat haaveilla. Koulusta tippunut on yhtäkkiä suuren rabbin opetuslapsi.

Mietin tässä näin, onko tämä tätä hommaa sitten mitä osaan tehdä. Olisi niin paljon helpompaakin tarjolla. Aivot pois päältä, ei tarvitsisi miettiä kolminaisuusopin kiemuroita, käsittää syntiuhrin merkitystä, yrittää ymmärtää kärsimystä tai predestinaatioita samaan aikaan kun vastaat ateistien väitteisiin, olet naurunalainen uskon tähden tai jotain muuta. Kuulostaapa masentavalta. Helpompiakin töitä löytyisi. Parempi palkkaisia löytyisi. Pitäisikö sitten mennä vaikkapa kultasepäksi?

Valkokultasormus, andalusiittiperuna ja smaragdimato.
Suuri taidenäyte Paintilla. Omistan kaikki oikeudet.

Suurista taitelijanlahjoistani huolimatta luulisin, että kultasepän ura ei ole se "juttu" meikäläiselle. Olkoonkin sitten oma duunini mielestäni vaikka "kalastajan" homma, se homma, joka on vähän yksinkertaisemmille. Toivoni on siinä, että Kristus itse kutsuu minua ja olen vastannut kutsuun jo "tahdon". Olen lähtenyt vaeltamaan rabbini perässä vaikka aika ajoin usko horjuu kuten opetuslapsilla. Jonain päivänä lukittaudun taloon piiloon, joinain päivinä nousen satojen ihmisten eteen ja käännän volyymia kitarasta ja annan evankeliumin soida. Yhtäkaikki, teen sen Kristuksen kanssa. Kalastaja onkin ihmisten kalastaja Hänen seurassaan.

Tietysti, jos olisin kultaseppä, voisin olla ihmisten kultaseppä. Mitä tahansa tehdäänkin, voimme tehdä sen kuin Herralle: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt 25:40) Toteuttaakseen Kristuksen kehoitusta lähetyskäskystä ei tarvitse olla diakoni, nuorisotyönohjaaja tai pappi.

Pohdin kovin tätä omaa tehtävääni. Epäilen suuresti sitä, että miulla olisi mitään annettavaa. Eikä miulla ehkä olekaan. Jos joskus siulla, hyvä lukija, on samankaltainen fiilis, niin tähän loppuun laitan muutaman Raamatun kohdan joita lukemalla molemmat voidaan kai rohkaistua. Samat kohdat joista jaoin ajatuksia myös viimeisessä hartaudessa varusmiespappi- ja varusmiesdiakonikurssilla:

2. Moos 4:10-14, Mooses sanoo ettei osaa puhua. Jumala vastaa hänelle, että: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."

Jer 1:6-9, Jeremia sanoo olevansa liian nuori tehtävään ja hänelle vastataan: "Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: -- Minä annan sanani sinun suuhusi."

Jes 6:1-7, Jesaja kokee Herran pyhyyden läsnäolossa olevansa liian syntinen. "Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: -- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu."

Näiden tapahtumien jälkeen Herra lähetti jokaisen näistä "vain kalastajaksi" itsensä kokevan henkilön töihin, joissa lupasi olla heidän tukensa, voimansa ja turvansa. Ehkä sitten minäkin saan luottaa siihen, että Herraa seuratessa minustakin tulee ihmisten kalastaja. Meinaan kultaseppänä olisin varmaan onneton, vaikka tuo kyseinen matoinenperuna kummasti hymyilyttää.