Christmas for who?

Pienestä pitäen joulu on ollu pipareita, piirakoita, lahjoja, yhdessäoloa, lämpöä ja aattoillan saunaa. Ja sitten se pakollinen joulukirkko. Ehkä myös hautuumaalla tulee käytyä. Lisäksi ehkä vielä ripaus stressiä ja joulusiivous. Sitä se oli se joulu pienempänä.

Tää joulu alko sillä että saavuin kotiin jossa piirakat oli valmiina, pieni stressi päällä ja ensimmäinen asia minkä huomasin puuttuvan oli oma perhe. Se oli siinä, mutta jo vuosia aikasemmin vanhemmat olivat eronneet. Ei se likanen ero ollu ja nyt miulla on pikkuvelipuoli joka tuntuu yhistävän nääki kaks perhettä uudella (ei täydellisellä) tavalla vieläpä yhteen uudestaan. Mut tiesin että isoveli lähtee jouluks muualle, iskää ei näy, mummokin lähti parin sadan kilometrin päähän. Joulu kolmestaan + äidin uusi miesystävä. Ei siinä ole sitä samaa kuin ennen.

Piparkakkutaloakaan ei ole. Pipareita ja joulutorttuja on paljon vähemmän ja koristeitakin paljon vähemmän. Jotain lapsen joulusta on jääny pois. Ei sillä, että sitä kaipaisinkaan hirveesti. Tuli aattoilta ja syötiin, avattiin lahjat ja saunottiin. Enää ei edes valvota aattoyötä veljien kanssa aamu neljään leffoja kattellen ja uutta tietokonepeliä asentaen ja ihmetellen.

Koko ajan mietin miksi me juhlitaan näin Kristuksen syntymäpäivää? Joulun ajatukseen sisältyy paljon hyvää, mutta jotenkin kaipaisin enemmän Kristusta jouluun. Tai sitä, että voisi edes toivottaa siunattua Kristuksen syntymäpäivää, eikä "hyvää joulua", koska jouluun yhdistyy mielikuvat punaisista tonttulakeista, joulukuusesta, lahjoista, shoppailusta ja iänikuisista rallatuksista.

Päätin lähteä joulukirkkoon ja onneksi lähdin. Edelleen kyllä tuntuu että liian vähän olen ollut seimilapsen kanssa tänäkin jouluna. Kuitenkin seimeen syntynyt Vapahtaja on ennenkaikkea ainoa asia, joka joulussa on säilynyt läpi jokaisen vuoden tähän päivään saakka. Eikä joulun sanoma ole rakkaus, hyväksyntä, suvaitsevaisuus tai muu suosittu termi, vaan Vapahtajan syntyminen, ilo ja rauha, sovinto Jumalan kanssa, Jumalan nöyrtyminen meidän kaltaiseksemme, että me, jotka uskomme, voisimme elää vaikka kuolemmekin. Kaikki muut perinteet kai kertovat symbolisesti vain tuosta ja sieltä kumpuaa se rakkaus toisia kohtaan.

1. Joh. 4:10: "Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Miksi me siis survotaan joulu täyteen ittellemme kaikkea? Idän tietäjät ja paimenet anto Jeesukselle lahjoja. Me ootetaan niitä itte. Jeesus syntyi, eli ja oli köyhyydessä ja köyhien keskellä. Me ollaan sisällä lämpimässä omassa porukassa, kun jossain on joku koditon tai ehkä yksinäinen vanhus viettämässä joulua. Valmistan joulun itselleni, vaikka Kristus valmisti meille joulun jo 2000 vuotta sitten. Eikö meidän pitäis nyt järjestää joulu muille? Toki oman perheen kanssa vietetyt hetket ja ystävät, rakkaat ja läheiset muutenkin on mahtavia ja ei siinä ole mitään moittimista... Itse kai vain kaipaisin toisenlaista jouluaaton toimintaa. Voisin kai illan edelleen viettää kotosalla, mutta jos päivällä tekisin jotain muiden hyväksi, muutakin kuin imuroisin talon ja taittaisin joulutortut kasaan. Jos imuroisin naapurin vanhuksen talon ja auttaisin reumaisen jouluvalmisteluja?

Miten me vietetään joulumme? Kuulu kysymys myös joulusaarnassa eilen yömyöhään. Tit.2:11-14 "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää"

Ei turhaa ressiä siitä, jos tää tuntuu moralisoinnilta ja maton alta vetämiseltä kaikelta jouluvalmistelulta. Mut jos se pisti, ota ens jouluna tunti pari aikaa ja anna se aika lahjaksi jollekin yksinäiselle, ehdota seurakunnan diakoniatoimistolle joulutarjoilua kodittomille/köyhille ja leivo sinne kakkuja tai mene laulamaan laulu. Ilo tarttuu ja tekemällä sen voi tartuttaa.Siunattua joulua jokaiselle!

Power of the Prayer

Tässä lähiaikoina oon miettiny paljonkin sitä, mitä ihmettä rukoilu oikeesti on. Sen tekee niin helposti huomaamattaan, tavanomaisesti ja keskittymättä. Silti itte opetan, että rukous on niinkin tärkeää kuin sielun hengitystä. Kuinka usein miun sielu on pitäny elvyttää?

Jos vähän kattelee Raamatusta mitä rukous on, koska monia hienoja sanoja siitä kyllä kuulee ja niitä on hienoa ajatella ja pyöritellä mielessä. Mut mistä ne hienot asiat on löydetty? Nappaa iso Kirja jostain ja koita seurata ajatusta.

1.Moos. 18:16-33

Genesis: Aabraham kohtaa Jumalan/Herran enkelit ja saa tiedon heiltä, että he ovat matkalla menossa rankaisemaan Sodomaa ja Gomorraa, sillä kaupunkien syntimäärä on tullu täyteen. Aabraham anoo armoa: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?” ja jatkaa anomista: ”Jos löydät edes viisikymmentä hurskasta, tuhoaisitko sittenkin? Entäs neljäkymmentä? Entäpä kolmekymmentä? Kaksikymmentä, kymmenen?” Ja Herra lupasi säästää kaiken, jos löytyisi edes kymmenen vanhurskasta.

Aabrahamin, Herran vanhurskaaksi katsoman (Herran armosta Herralle kelpaava), rukous Herran enkeleille on: ”Säästäkää, jos löydätte edes kourallisen vanhurskaita!” Ja Herra kuuli rukouksen, armahti pyynnön kohdetta. Eikä vain kerran, vaan viisi kertaa!

2.Moos. 32:1-14

Exodus: Kun Mooses on vuorella saamassa kymmentä käskyä ja viipyy kansan mielestä liian kauan, Aaron päättää valattaa kultaisen sonnin ja sanoi. ”tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!” Eikä aikaakaan kun Herran viha leimahtaa kansaa kohtaan ja Hän aikoo pyyhkäistä uppiniskaisen, syntisen ja turmeltuneen kansan pois.

Mitä tekee Mooses? Mooses rukoilee: ”Miksi, Herra, vihastuisit kansaasi? Sinähän toit sen pois Egyptistä suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. - - Anna vihasi lauhtua ja luovu aikeestasi tuhota kansasi. Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: - -” Mooses 1) ei vetoa Jumalan suvaitsevaisuuteen inhimillisen ymmärryksensä tajuamassa rakkauden ja suhteellisuuden nimessä vaan 2) Vetoaa Jumalan lupauksiin ja Herran itsensä vannomiin tosiasioihin. Herran pyhyys vaati kansan tuomiolle juuri annetun liiton mukaan, mutta Muuttumattoman Jumalan lupauksiin vetoaminen auttoi.

Aam. 7:1-9

Aamos saa kolme näkyä joissa Israelille annetaan kovat kuritukset heidän syntiensä tähden. Olihan sanottu lain antamisen yhteydessä: ”Pidätte lain, pidän siunauksen. Ellette tottele minua ja pysy minun teilläni, otan siunaukseni pois.” Ja niin tässä on käymässä. Kolme näkyä Israelista ja kahdesti Aamos rukoilee ”Kuinka Jaakobin suku voisi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen!” Ja Herra katui ja sanoi: ”Tämä ei tapahdu.”

Sanotaan tähän väliin, että Raamatun alkulehdiltä alkaen rukous on mukana jokaisessa hetkessä mikä Herran kanssa vietetään ja kuljetaan. Se on hänelle puhumisen muoto, Herran kanssa kommunikoimista. Kuka kristitty ei haluaisi olla yhteydessä Jumalaansa, pelastajaansa? Kun VT on monille ehkä vieraampi, kurkistetaan hieman mitä Jeesus teki.

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Joh 1:29

(Matt 4:1-11) Kasteen jälkeen Henki vei Jeesuksen autiomaahan 40 päiväksi ja yöksi paastoamaan. Paastoon kuuluu rukous hyvin oleellisena osana. Tämän jälkeen itse paholainen tuli kiusaamaan häntä ja hän pystyi vastaamaan kiusauksiin lankeamatta! Kun Jeesus valitsi kaksitoista apostolia hän ”meni vuorelle rukoilemaan ja vietti koko yön rukoillen Jumalaa.” (Luuk. 6:12) Ennen kuin Jeesus käveli vetten päällä opetuslasten luokse veneeseen hän ”nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä.”  Kun Jeesus kirkastettiin (Luuk. 9:29) ”Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.” Mitä Jeesus siis teki rukouksen kanssa? Vaelti rukoillen. Monen suuren, pelastuksen kannalta välttämättömien asioiden ja Kristuksen jumaluuden ja Messiasta koskevien profetioiden yhteydessä mainitaan että Jeesus rukoili ennen sitä tai tapahtuma tapahtui rukouksen aikana, kuten kirkastuminen, jonka kolme opetuslasta todistivat.

Mitä näistä nopeasti esiin etsityistä kohdista voi siis sanoa? Jos Jeesus kulki rukoillen ja näki sen tarpeelliseksi, keitä me ollaan ylenkatsomaan sitä? Jos Jeesus vietti öitä valvoen rukouksen tähden, miksi me ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla istahdetaan koneelle eikä polvistuta Herran edessä?

Tapanani on, kuten monilla ihmisillä, aloittaa päivä ja tekemiset ilman rukousta tai edes pientä ristin merkkiä otsasta rintaan ja olkapäihin. Ja sitten illan päätteeksi mietin miksi asioita meni niin paljon pieleen. Katsoppa nyt tämän kaiken selaamisen jälkeen vielä Joonaa: ”- - Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan.” (Jon. 2:1). Siellä hän sitten rukoili vihdoin Herraa ja alkoi nöyrtyä mieli. Miten usein pitää joutua "kalanvatsaan", että tajuaa rukoilla Herraa?


Ja kuten ehkä joku on voinut jo päätellä, en puhu siitä, että rukoilemalla "paranna kurkkuni!", saisin kipeän kurkun paranemaan koska tahdon ja uskon voimakkaasti niin. Jumala on aina se, jonka voimasta rukous vaikuttaa. "Jumalan hyvä tahto tapahtuu meidän rukouksistamme huolimatta. Me rukoilemme, että se tapahtuisi myös meidän elämissämme." -Luther (vapaa lainaus) Pyhä Henkihän meissä tuleekin synnyttämään sen halun rukoilla ja Raamattu todistaa että Henki rukoilee meissä lakkaamatta! Kuinka hienoa sekin on! Mutta en katso sen oikeuttavan meitä laiskuuteen tässä.

Niin kuin Mooses vetosi Herraan hänen lupaustensa mukaan ja Herra kuunteli, mietin jatkuvasti enemmän ja enemmän että kirjoitusten kautta rukoilemisessa on voimaa! Tunne Sanaa, tunne Raamattu ja sen lupaukset, niin osaat vedota Herran itsensä antamiin lupauksiin ja vannomiin liittoihin. Herra ei pelastusliittoaan kadu, jonka todistuksena on Kristus Jeesus, allekirjoituksena kolme naulaa ja orjantappurakruunu. Rukous siirtää vuoria, herättää kuolleita, pitää yhteyttä Luojaamme, Pelastajaamme ja on se kauan kaivattu kahvihetki ystävän kanssa. Pulssi palaa, elvytys voi loppua. Hän hengittää itse. Niin paljon enemmänkin voisi sanoa rukouksesta, mutta mene ja etsi itse. Etsivä löytää ja löytäminen on siistiä. Lue toki Raamatun kohdat että saat kokonaiskuvaa paremmin.

Eräs nuori sanoi: "Jos usko on niinku suhde Jumalaan ja Jumala rakastaa minuu kaikesta huolimatta, tein mitä tahansa, niin olis se joskus myös kiva olla ihan kiva takaisin". Hyvä pointti.

Spotlight:  1.Moos. 18:16-33, 2.Moos. 32:1-14, Aam. 7:1-9, Synoptic Gospels

Thousand Foot Krutch: Falls Apart