Hosea - Merciful names

Jumalan ja seurakunnan suhdetta kuvataan myös avioliitoksi läpi Raamatun. Uudessa Testamentissa seurakunnasta puhutaan "Kristuksen morsiamena". Avioliiton kieli on Herran mielestä ollut osuva kuvaamaan Hänen ja ihmisen suhdetta ja tästä Hoosea saa omakohtaisesti todistaa ja profetoida läpi elämänsä. Miten Jumala tuntee ja ajattelee solmittuaan liiton israelilaisten kanssa? Hoosean kokemuksista voimme päätellä mitä Jumala tuntee suhteessa meihin.

Tästä alkaa Hoosean julistus: Hän otti vaimon ja lapset, joita vaimo synnytti. Mutta kaikki eivät olleet Hoosean lapsia. Vaimo oli rikkonut liiton ja juossut vieraiden miesten syliin. Mitä laki sanoo silloin tehtäväksi? Aviorikoksen rangaistukseksi oli määrätty kuolema. Vaimo olisi siis kuoleman oma. Vaimo siirtyi lopulta ilotaloon ja eli haureudessa, kunnes Hoosea yllättäen tuli paikan päälle - ei kivi kourassaan, vaan rahaa, jolla ostaa vaimo takaisin itselleen. Hoosea vapahti vaimonsa rikoksestaan.

Suomessa emme ole tottuneet siihen, että nimillä olisi suurempi merkitys. Raamatussa sen sijaan jokaisella nimellä on merkitys, joka on selvitettävissä tavuista, joista nimi koostuu. Jeshua tarkoittaa suomennettuna "Herra pelastaa" ja sen suomenkielinen vastine on "Jeesus". Tästä jo näemme, miten nimi voi olla tiivistelmäkin erään henkilön elämästä.

Hoosean lapset saavat nimensä Jumalalta, aivan kuten Jumala ilmoittu Marialle, että antaisi lapselle nimeksi Jeesus. Hoos 1:3,6,8-9: "Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan. (jonka nimeksi tuli antaa Jisreel) - - Hoosean vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären. Herra sanoi Hoosealle: 'Anna hänelle nimeksi Lo-Ruhama, sillä minä en enää osoita rakkautta Israelia kohtaan enkä anna sille anteeksi.' - - Vieroitettuaan Lo-Ruhaman Hoosean vaimo tuli taas raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi Hoosealle: 'Anna hänelle nimeksi Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani enkä minä ole teidän Jumalanne."

Tarkasti luettuna vain ensimmäisestä lapsesta kerrotaan, että hän syntyi Hoosealle: "-- synnytti hänelle pojan." Kahdesta jälkimmäisestä sanotaan: "-- vaimo tuli raskaaksi ja synnytti lapsen." Lisäksi lasten nimet kertovat, että ne syntyivät todennäköisesti aviorikoksen seurauksena. Jumala oli päättänyt nimetä Hoosean lapset kuvastamaan suhdettaan israelilaisiin - jotka ovat Jumalan kansaa, yksilöinä Jumalan lapsia.

Lo-Ruhama oli Gomerin toinen lapsi, mutta ei Hoosean. Siitä kertoo nimikin, joka suomennettuna on "ei-rakastettu" tai "ei-armahdettu". Profetaalisesti tämä kertoi kansalle sen, että kansa ei kohtaisi Jumalan rakkautta, eikä armoa. Kolmas lapsi ei luvannut parempaa, Lo-Ammi merkitsee: "Ei minun kansani", yksikössä "Ei minun lapseni."

Lo-Ruhama ja Lo-Ammi nimet julistavat siis tuomiota Israelille. Israel ei osoittanut enää kunnioitusta eikä rakkautta Jumalalle, vaan palvoi vieraita jumalia. Epäjumalien palvontaa kuvataan läpi Raamatun myös haureellisuutena, mistä sopiva vertaus Hoosean avioliittoon tuleekin. Hoosean vaimo on synnyttänyt kaksi lasta aviorikoksen ensihedelminä ja Hoosea joutuu kasvattamaan heitä kuin omia lapsiaan.

Vanhaa Testamenttia on usein pidetty "lakina" ja Uutta Testamenttia "Evankeliumina". Jos ajattelet itse näin, hengähdä hetki ennen kuin jatkat tästä...

Olet väärässä. :)

Se, mistä Mooses sanoo: "Älä tee aviorikosta", Jeesus taas sanoo: "Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on tehnyt sydämessään jo aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt 5:28) Mooses sanoi: "Älä tee", ja Jeesus korosti: "Älä edes AJATTELE tekeväsi!". Mutta mistä sen evankeliumin, ilosanoman, siis löytää Vanhasta Testamentista? Taashan Jumala vannoo kansalleen profeetan kautta, että Hän "ei rakasta, eikä armahda" eikä edes "pidä kansaa omana kansanaan." Uudessa Testamentissa sentään sitä on sanoitettu suoraan.

Evankeliumi on ollut kätkettynä Vanhaan Testamenttiin aina. Joskus sitä vain on hankala löytää tai ymmärtää, ellei tiedä historiaa, arkeologiaa, hepreaa ja/tai rabbiinista tulkintaa.

Eli yleensä sitä ei löydä, eikä ymmärrä.

Ehkä siinä syy, miksi sitä niin harvoin löytyy tai esitellään Vanhasta Testamentista?

Ennen selkeämpää ilosanomaa edeltää vielä tuomion kuvailu siitä, mitä kaikkea tulee tapahtumaan israelin kansalle, ellei se käänny, jakeissa 2:4-15. Tämä tapahtuu profeetan oman elämän tilanteen kautta. Mitä mies voi tuntea, löytäessään vaimonsa vieraan miehen sylistä? Kuinka sinä haluaisit kostaa sen aviorikoksen vääryyden? Mikä rangaistus hyvittäisi rikoksen, mikä teko saisi sinut paremmalle tuulelle? Mikään ei ainakaan itsestäni tunnu riittävältä. Saati sitten Jumalasta, jota kohtaan rike on vielä suurempi.

Kohta kuitenkin alkaa ilosanoman ylistys. Rakkaus kihlattua kohtaan näyttää voittavan. Minun 92 vuoden käännöksessäni on väliotsikko "Sovinto". Sovinto huipentuu jakeeseen Hoos 2:25, jossa Herra sanoo: "Minä rakastan Lo-Ruhamaa, minä sanon Lo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani!' Ja hän vastaa minulle: 'Sinä olet minun Jumalani!'"

Tämä tulee tapahtumaan "sinä päivänä" (Hoos 2:18,20,23), joka tarkoittaa Raamatussa Herran päivää, aikaa, jolloin Messias hallitsee. Vielä tuo aika ei ole koittanut, mutta kuten Luther toteaa: "Jo nyt, ei vielä." Se tarkoittaa, että lopullinen armahdus ja hylätyn lapsen ottaminen kotiin on jo mahdollista, mutta ei vielä tapahdu. Tämän voi ajatella tapahtuvan kahdessa vaiheessa.

"Jo nyt" tapahtui, kun Kristus tuli kuolemaan syntiemme puolesta ja teki rauhan meidän ja Jumalan välille. Jo nyt meillä on siis rauha Jumalan kanssa ja viha on pyyhitty pois. Synnit eivät enää varjosta meitä ja Herran rakkaudella ei ole estettä ja sielumme voi huutaa "Abba, Isä!". Lo-Ruhama on jo nyt rakastettu, armahdettu. Mutta vielä kerran tulee aika, jolloin me kuulemme sanat: "Tervetuloa kotiin!", ja saamme astella Taivaan porteista sisään. Lo-Ammi on jälleen Jumalan lapsi.

Näin Jumala kertoo Hoosean elämän kautta, miltä hänestä tuntuu, kun hänen kihlattunsa juoksentelee omilla teillään - palvomassa Baaleja ja muita epäjumalia. En voi kuvitella nöyryyttävämpää tilannetta, kuin hakea oma vaimonsa vieraan miehen sylistä maksaen tälle täysi hinta vaimostaan rahassa. Silti meidän Jumalamme nöyrtyi siihen. Hän syntyi seimeen, vaelsi keskellämme ja lopulta kulki Golgatalle hakemaan meitä kotiin. En voi kuvitella henkisesti ja fyysisesti raskaampaa matkaa. Mutta Jeesus kulki sen tien ristille. Hän ei nähnyt siellä ristiä ja nauloja, samoin kuin ei Hooseakaan ehkä halunnut katsoa vaimonsa häpeää ja alastonta olemusta vieraan miehen sängyssä. Hän näki vaimonsa, rakkaansa, jonka hän oli kihlannut. Kristus näki seurakuntansa, sinut ja minut. Ja niin Hoosea astui sisään ja maksoi täyden hinnan vaimostaan - ja Jumala kallisti päänsä ristillä ja sanoi: "Se on täytetty."

Lo-Ruhama on jälleen rakastettu, Lo-Ammi saa palata kotiin.

Hoosean kirja oli itselleni portti Vanhan Testamentin maailmaan. En uskaltanut lukea Vanhaa Testamenttia aiemmin, koska pelkäsin uskoni kaatuvan siihen tuomitsevaan ja murhaavaan jumalaan, jota vapaa-ajattelijat ja ateistit yleensä tykkäävät esitellä omista raamatuntulkinnoistaan. Sen sijaan näen nyt siellä Jumalan, joka tuntee, rakastaa ja huolehtii, on mustasukkainen ja epätoivoinen etsiessään keinoa saada rakastettu luokseen, korjatakseen syntiinlankeemuksessa syntyneen välirikon Hänen ja ihmisen välillä. Osittain se on kätketty nimiin, jota Vanha Testamentti pitää sisällään.

Josta tulikin mieleeni, Hoosean itsensä nimi, hän nimittäin on todella nimensä veroinen mies. Nimi Hoosea tarkoittaa suomeksi Vapahtajaa.

Sanan juuri on sama kuin nimissä Joosua ja Jeesus:

Herra pelastaa.


Spotlight: Hoosea 1-2
Feat. Jukka Norvanto: Raamattu elämään - Kaiken kestävä rakkaus

Hosea - Why to read?

Mikä tahansa Raamatun kirja on yksinään niin rikas, että niistä kustakin voisi pitää monen tunnin esitelmiä ja luentoja ammentamatta niitä silti tyhjiin. Itselleni muutama vuosi takaperin erityisen merkitseväksi tuli nimenomaan Hoosean kirja Vanhassa Testamentissa. Itse puhuisin Hooseasta profeettana, joka tietää, mitä Jumala tuntee. Tunneprofeetta. Monesti korostan, että tunteet ovat asia, joiden varaan ei uskoa kannata rakentaa ja niinhän se on. Mutta. Hoosean tunnemaailma vie ajatuksemme Jumalan ajatuksiin, elämän tapahtumat Jumalan näkökulmaan. Harvoin saamme katsella asioita Jumalan näkökulmasta, mutta nyt tässä Hoosean kirjassa Jumala avaa meille TUNTEITAAN. Toki on hyvä muistaa, että Jumala on suurempi kuin vajavaiset tunteemme ihmisinä, eikä "Jumalan mustasukkaisuus meistä" aiheuta katkeruutta tai ahdistusta hänelle, toisinkuin jos minä olisin mustasukkainen jostain ihmisestä.. Mutta ajatuksena ja näkökulmien avaajana juuri tunteet ovat todella mielenkiintoisia. Miltä Jumalasta tuntuu, kun hän katsoo meitä?

Ennen kuin syventyy kirjaan, olisi hyvä tietää jotain kirjan tai kirjoittajan taustoista. Mitä siinä kirjassa yleisesti ottaen tapahtuu? Norvannon kirjan* pohjalta on löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä mm. juuri meidän aikaammekin, voit miettiä, mitkä näistä taustatiedoista sopivat myös tähän päivään Suomen maassa.

1) Hoosean kirjan aikana kansa on jakautunut kahtia (Juudea ja Israel) ja ulkopuolella on suurvaltoja luomassa poliittista painetta, suurvallat käyvät sotia ja valloittavat uusia maa-alueita.

2) Maa on vaurastunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja kansa on vieraantunut uskonnollisesta elämästä. Muodollisesti jumalanpalvelus jatkuu, mutta käytännössä palvotaan epäjumalia.

3) Jumala nähdään siunausten tuojana - ei sääntöjen ja lakien laatijana ja tuomarina.

Lisäksi löytyy opetus Israelin kansan kohtalosta. Miten käy langenneelle kansalle, joka käytännössä palvoo itseään ja olemattomia epäjumalia? Mikäli kääntymystä ei tapahdu, suurvalta tulee ja vie maan israelilaisilta. Hoosea julisti, häntä ei kuultu ja Assyria valloitti israelin n.20v Hoosean julistuksen jälkeen.

Viimeisenä taustatietona kerrottakoon profetian luonteesta. Viittasin jo alussa profeettaan, joka kertoo Jumalan tunteista. Vanhassa Testamentissa ei ole montaakaan profeettaa, jotka saavat käskyn omalla elämällään ja esimerkillään julistaa profetiaa kansalle. Itseasiassa ei yhtään samanlaista kuin Hoosea. Toki muut profeetat tekivät välillä symbolisia tekoja, kuten Hesekiel, joka kerää kamansa ja lähtee asumaan kotinsa ulkopuolelle merkiksi juutalaisille, että pakkosiirtolaisuus koittaa. Tämä tosin oli suora käsky Jumalalta ja Hesekiel tiesi tarkoituksen. Entäpä Hoosea?

Hoosea saa kirjan alussa käskyn mennä naimisiin Gomerin kanssa. Hoosea todennäköisesti kunniallisen miehen tavoin rakasti tai opetteli rakastamaan vaimoaan ja rakasti häntä, koska oli hänet vaimokseen ottanut. Siksi Hoosean kirja puhuttelee niin voimakkaalla tavalla, ainakin minua. Juuri rakastumisen tunne on ihmiselle suurimpia ja hienoimpia kokemuksia mitä voi kuvitella, mutta toisaalta, myös suurin syy suureen särkymiseen, rikkoutumiseen sydänjuuria myöten. Ne sirpaleet hiertävät vuosia.

Hoosea saa kokea juuri tämän, sen, miltä tuntuu tulla rakastettunsa hylkäämäksi. Hän saa kokea, miltä tuntuu hakea oma vaimonsa vieraan miehen sylistä. Miltä tuntuu, kun oma vaimo synnyttää vieraan miehen lapsia.

Ja vain siten hän saattaa sanoittaa sitä, mitä Jumala tuntee.

*Spotlight: Jukka Norvanto: Raamattu Elämään - Kaiken kestävä rakkaus:  Hoosean, Joelin ja Joonan kirjat.