New Age Anti-Semitism

Suomessa uutisoitiin keltaisessa lehdistössä kahdesta Kansanlähetyksen työntekijästä, jotka ammuttiin taxiin Afganistanissa. Tässä päästiin uutiskynnyksen yli, josta jostain syystä kuitenkin yleisessä keskustelussa kuuluu ääni: "Oma moka." Kommentointi osioissa pohditaan, etteivät kiinalaisetkaan tule tänne kertomaan omasta kulttuuristaan ja uskonnostaan, onko suomalaisten (tai kristittyjen ylipäänsä) pakko mennä muualle kailottamaan uskoaan. "Tottakai siinä tulee tapetuksi."

Aika tyly asenne lähetystyötä ja lähetysteologiaa tuntemattomilta. Tai epäilen, etteivät he tiedä, koska omaavat kyseisiä mielipiteitä.

Tämä kristillisvastainen asenne jätetään myös mielellään piiloon. Kuvittelepa sitä lehdistön hehkutusta, jos kristityt kävisivät heittelemässä kiviä moskeijan ikkunoista sisään Suomessa. Tampereella muslimit tekivät näin kirkolle, taisin lukea yhden jutun aiheesta per lehti.

Jostain syystä tuntuu, että asenne heijastelee myös Israeliin. Jumalan valittu kansa aloitti tulitauon Gazassa 2005 vuoden tienoilla, jonka jälkeen Hamas otti vallan, aloitti laajojen asehankintojen tekemisen ja alla näkyykin tulitauon vaikutus Gazasta ammuttuihin raketteihin:

http://www.idfblog.com/facts-figures/rocket-attacks-toward-israel/

Kolmessa vuodessa ammuttiin melkein 7000 rakettia (6828), jonka jälkeen Israel vastasi toimiin sotilasoperaatioilla. Kuten näkyy, se on tuottanut tulosta. Hyvä niin. Mutta millä hinnalla?

Myönnän, sota vaatii aina uhrinsa ja tässä eniten kärsivät Gazan asukkaat. Miksi?

Nyt tuossa on hyvä kysymys, joka tuntuu monilta jäävän kysymättä. Kuulen Israelia vastaan monesti väitteitä, jotka ovat ajatuksia puolitiehen jätettyinä - siihen on hyvä jättää, koska juutalaisiahan voi vähän sorsia. Moni rinnastaa Israelin irstaasti natsi-Saksaan, joka terrorisoi pientä poloista Gazaa. Mutta miksi se "terrorisoi"?

Ensinnäkin, Gazaa hallitseva Hamas on kehottanut ihmisiä pysymään kodeissaan, käyttää moskeijoita rakettien laukaisualustana ja sairaalat, koulut, päiväkodit ovat heille asevarastoja. YK:n tiloista on löydetty myös raketteja. Tämä ainakin tekee YK:n tiloista välillisesti sotilaskohteita.

Ymmärrätte varmaan, että ihmiskilpien käyttö on kiellettyä kansainvälisesti. Siviilihenkilöä ei saa asettaa asemaan, jossa tarkoituksena on estää vastapuolen sotilasvoiman käyttö omia sotilaskohteita (esimerkiksi ammusvarastoja) kohtaan. Nyt jos tällaiseen sotilaskohteeseen laitetaan siviilejä, heidät laitetaan sotatantereelle, jonne he eivät kuulu. Jos he jäävät sinne, he jäävät väärään paikkaan.

Hamasin kerrotaan painostaneen Gazan asukkaita jäämään koteihinsa, olemaan moskeijoissa ja jättänyt sairaalat evakuoimatta, joissa he säilyttävät rakettejaan ja ampuvat niitä Israeliin. Tämän linkin takaa löytyy Hamasin puhemiehen tiedotus asiasta:

“This attests to the character of our noble, Jihad-fighting people who defend their rights and their homes with their bare chests and their blood. The policy of people confronting the Israeli warplanes with their bare chests in order to protect their homes has proven effective against the occupation.” 

“Also this policy reflects the character of our brave, courageous people.” 

“We in Hamas call upon our people to adopt this policy.”

Vapaa suomennos:

"Tämä todistaa jalon luonteen Jihadia (Pyhä sota) taistelevista ihmisistä, jotka puolustavat omia oikeuksiaan ja kotejaan paljain rinnoin ja verellään. Tämä käytäntö, jossa ihmiset kohtaavat Israelin sotakoneet paljainrinnoin puolustaakseen kotejaan, on osoittautunut tehokkaaksi miehitystä vastaan. 

"Tämä käytäntö myös heijastelee asukkaidemme urheaa ja rohkeaa luonnetta." 

"Me Hamasissa kannustamme ihmisiä tämän käytännön omaksumiseen."

Kuvittele hetkeksi Suomea ampumassa 7000 rakettia Venäjälle. Taputtaisiko EU meitä päähän ja antaisi rahaa sen jälkeen kun Putin pyyhkäisisi Suomella tarpeidensa jäljiltä itseään? Kuvittele sitten Stubb puhumassa televisiossa: "Jääkää koteihinne. Kun näette pommikoneet, menkää pihalle seisomaan. Kun Venäjä varoittaa ilmaiskusta, kerääntykää kaupungille. Kun kuulette ohjuslaukaisusta ja hälytyssireenit, torilla tavataan!"

Kansastaan välittävät johtajat eivät käyttäydy noin.

Toisaalta, kyse on islamista. Niin kauan, kuin jihad jätetään ulkopuolelle, islam on varmasti rauhallinen uskonto. Jihad vaan tahtoo sisältyä tähän, joten sitä ei voi jättää huomiotta. Hamasin edustaja sanoi, että ihmiset taistelevat jihadia Israelia vastaan. Tästä palkintona on heidän uskonsa mukaan taivas ja neitsyitä 72 kappaletta ottamassa avosylin vastaan. Kansan johtajat siis uskovat tarjoavansa helppoa pelastustietä taivaaseen pyhän sodan nimissä. Ehkä johtajat välittävätkin kansastaan, Hamasin perustuskirjan ja Koraanin tulkintansa mukaan.

Jihad mukaanluettuna, on vaikea kuvitella, että nämä siviiliti olisivat enää siviilejä. He ovat tietoisia käytöksestään ja sotatoimiin osallistuessaan aseettomia sotilaita, rekrytoituja ihmiskilpiä Hamasin toimesta. Heidät voisi ottaa toki sotavangeiksi, mutta puolustaessaan hengellään asevarastoja ja rakettienlaukaisualustoja, mielestäni Israelin armeijan syyllisyys ei ole niin suurta kuin Hamasin hallituksen ja ääri-islamistisen liikkeen hengellisten johtajien syyllisyys.

Toiseksi, Hamas on luokiteltu terrorijärjestöksi ja ollessaan Gazan hallitseva elin, Gaza on terroristivaltio. Sama koskee äskettäin Isiksen Irakiin luomaa kalifaattia, joka taas vainoaa kristittyjä mielivaltaisella politiikallaan.

Monet miettivät, mikseivät EU, USA ja muut mahdit painosta Israelia lopettamaan sotatoimet Gazassa. Jos olet lukenut tähän asti, lue uudestaan alusta esimerkiksi laukaistujen rakettien määrä. Mainitut mahdit yykoineen ja kokouksineen ovat painottaneet Israelille, että vastatoimien raketti-iskuihin tulee olla maltillisia ja täsmäiskuja. Ja näitähän Israel osaa tehdä kehittyneellä sotateknologiallaan.

Siviiliuhrit? Ihmiskilvistä, väitän minä.

Vaikka se olisi Israelin propagandaa osittain, on yllä olevan lausunnon omaisia todisteita siitä, että Hamas tosiaan kehottaa ihmisiä osallistumaan taisteluun jihadin varjolla, jossei suoraan aseisiin tarttuen, niin vähintään paljain rinnoin pommeja vastaan. Sivullisista uhreista, joista lukee aina aika ajoin iltalööpeistä ja Hesarista, näistä niin-kovin-puolueettomista-medioista, tulee ensimmäisenä mieleen mm. väärennetyt kuvat USA:n hyökkäyksestä Irakiin tai Syyrian sisällissodasta.

Ei tarvitse kaivaa googlea minuuttiakaan, kun todisteita propagandasta puhkuu esiin.

Voisimme vielä katsoa hetken Israelin ja Hamasin motiiveja sotaan. Israelhan on monesti ollut suostuvainen tulitaukoon ja ehtoihin on kuulunut luonnollisesti se, että toista ei enää ammuta! Sehän on tulitauko. Ettei paukutella. Mitä tekee Hamas? Ampuu raketteja. Israel vastaa. Lehdet kuuluttaa Suomessa: Israel hyökkää Gazaan, rikkoo tulitauon. Juttua lueskellessa selviää, että Hamas kosti ampumalla raketteja. Meniköhän se toisinpäin?

Hamasin liittoon/sopimukseen (covenant) on kirjattu wikipedian mukaan "Mein Kampfiin" rinnastettavia ajatuksia. Tässä englanniksi Hamasin liitosta.

Lyhyesti, Hamasin ideana on, että jokainen tuuma Palestiinasta (sis. Israelin maan) kuuluu palestiinalaisille. (6. artikla) Jokaisen yksilön velvollisuus on osallistua tämän maan takaisin saamiseksi. (12. artikla) Muslimi marttyyriksi julistettu Imam Hassan Al-Banna toteaa:

"Israel will exist and will continue to exist until Islam will obliterate it, just as it obliterated others before it"

Ja lisää vielä. Israel on siis Hamasin mukaan muslimeille kuuluvalla maalla, joka täytyy ottaa takaisin hinnalla millä hyvänsä ja Hamas myös velvoittaa muita muslimeita, jokaisesta naisesta ja miehestä, lapsista lähtien, osallistumaan sotaan Israelin hävittämiseksi.

Lähi-idässä on kriisi, mutta ongelma ei ole Israelin pommitukset Gazassa. Ongelma on Hamasissa ja siinä, että tätä terrorihallintoa tuetaan ja sitä ei hävitetä. Seuraan mielenkiinnolla Isis järjestöä myös Irakissa, jossa kristittyjä oli ennen 1,6miljoonaa, nyt vain 400,000 ja heidätkin häädetään kodeistaan.

Israelin pääministeri vuodelta 2006: "The truth is that if Israel were to put down its arms there would be no more Israel. If the Arabs were to put down their arms there would be no more war."

Israelin neljäs pääministeri, jo vuonna 1956: "Peace will come when the Arabs will love their children more than they hate us." 

Miksi sitä sotaa käytiinkään?

Hamasin edustaja Khaled Meshaal: "We would have spared ourselves seven years of misery under the siege and two wars in 2008 and 2012 had we wanted to recognize Israel."

God of Promises, part2

Piti edellisen yövuoron aikana kirjoittaa ajatus siitä, mitä on olla Jumalan lapsi. Se on kuitenkin melko itsestäänselvänä otettu asia, kaunis kuva siitä, mitä on olla kristitty, mutta se pitää sisällään muutakin kuin kauniita ajatuksia.

Jos minä pyörittäisin yhtiötä , hakisin automaattisesti palkkalaisikseni pyörittämään firmaa ja hoitamaan juoksevia asioita lahjakkaita, fiksuja ja edustavia henkilöitä. Kun joku henkilö pilaisi firmani maineen tai alkaisi puhua minusta pahaa ja tuhoaisi työilmapiiriä, laittaisin hänet kilometritehtaalle huonoin paperein. "Epäonnistunut tehtävässään".

Jos taas olen perheen isä, yrittäisin kasvattaa lapsistani kunniallisesti käyttäytyviä ja (moraalisesti) oikein toimivia. Silloin kun lapseni kapinoi minun tahtoa vastaan, uhoaa kylillä kilpaa kavereiden kanssa kenen vanhemmat ovat ärsyttävimpiä ja nihkeimpiä ja aiheuttaisi riitoja kotona, en minä sanoisi hänen lapseuttaan irti. Hän on minun lapseni, koska minä olen hänen isänsä.

En voi "irtisanoa" häntä.

Jumalan yksi lupauksista, on ottaa meidät lapsikseen. Jeesuksesta sanotaan (Joh 1:12) "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Vanha käännös; "uskovat hänen nimeensä"; Jeesus [Herra pelastaa]). Paavalikin kirjoittaa Gal 4:7: "Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta."

Lapseus on vanhempien tahdosta ja toimista syntyvä asia. Jeesus antaa sen hänen nimeensä turvautuville. Me olemme kastettuina ja uskon tunnustaessamme Jumalan lapsia. Ja jos olemme lapsia olemme perillisiä, mutta mihin? Mitä lapseuden lupaus pitää sisällään?

Matt 7:9-10:"Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

Lapseus ei takaa meille hemmoteltua elämää. Olen aina verrannut Jumalan lapsena olemista näin:

Pikkulapsi varmasti haluaa syödä karkkia, jäätelöä ja muuta mässyä mahan täydeltä ennemmin kuin perunoita. Mutta isä tietää, että lapselle on parasta antaa kunnon ruokaa, ennen herkuttelua, sillä jälkimmäisestä seuraa vain huono olo. Hyvin yksinkertainen periaate: isä tietää paremmin.

Samoin ajattelen Jumalan kasvattavan meitä lapsinaan: Antaen meille PARASTA mitä kuvitella saattaa. Ja parempaakin. Ei aina sitä tikkunekkua, jonka haluamme hetinytmielelläänjoeilen, vaan Isä tietää paremmin.

Hän ei ole yrityspomo, joka katsoo lastaan ansioidensa perusteella ja listaa synnin toisensa eteen ja potkii lapsen ulos perheestä heti. Ei. Hän listaa kyllä synnit ja katsoo ja kertoo mitä siitä seuraa. Jokainen tietää synnin palkan olevan kuolema. Mutta Jumala tahtoo armahtaa jokaisen ja armahtaakin häneen turvautuvat. Yrityspomo potkaisee virheistä pihalle, isä etsii keinoa rakastaa, antaa anteeksi ja kasvattaa lastaan.

Lyhyesti: Lapseus on lupaus siitä, että voimme luottaa Jumalan ajattelevan meidän parastamme ja haluavan lahjoittaa sen meille, ei siksi, että ansaitsemme sen, vaan siksi, että hän haluaa olla Isämme. Omasta tahdostaan. Chesed. (Sanan sisältöä pohdin tässä blogitekstissä)

Ps. 27: 10: "Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen."

Ja kaikki tämä sisältyy lupaukseen lapseudesta. Ansioilla me parhaimmillammekin menettäisimme paikan Jumalan "yhtiössä", mutta lapsen aseman saaneena me emme ole enää palkkalistoilla palvelijoina:

Joh 15:15: "En sano teitä enää palvelijoikseni, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut."

Meillä on rauha Jumalan kanssa (Room 5:1) ja saamme kutsua itseämme hänen ystävikseen, hänen lapsikseen.

Mutta lapseudenkaan perusajatus ei ole se, että saamme Jumalalta kaiken pyytämämme. Samoin kuin isät kieltävät yleensä lapselta tikkunekun nyt, heillä voi olla suurempi karkkipussi odottamassa hetken päästä. Isä ajattelee meidän parastamme, joskus yli oman ymmärryksemme.

Kaiken takana on kuitenkin suurin lupaus lapseudesta, se, että olemme perillisiä. Perillisiä Taivasten valtakuntaan, siihen valtakuntaan, jossa Jumala itse asuu meidän kanssamme, jonne Jeesus on luvannut valmistaa meille sijan ja valmistaa tien jota kulkea (Joh 3:16; 14:6). Perillisiä siihen rakkauteen, hyvään ja autuuteen, josta meillä ei vielä ole aavistustakaan. Tai on ehkä väärin sanoa "ei aavistustakaan". Jokainen kai on kokenut sen hetken elämässään, jonka ei tahtoisi koskaan loppuvan. Niin kauniin, onnellisen ja lämpimän hetken, että se lämmittää edelleen mieltä ja nostaa hymyn huulille. Siinä on ehkä vilaus, pieni palanen taivaasta.

Tämän elämän jokainen huippuhetki kuitenkin on vain pieni tikkunekku jonka perään itkemme, kun sen menetämme tai luulemme menettäneemme. Jos joskus saisin sen näkökulman, että näkisin mitä Isä näkee. Unohtaisin tikkunekun ja mielelläni, jopa nauttien, pureskelisin perunoita odotellessani sitä, mitä Isä haluaa rakkaalle lapsellensa antaa.

God of Promises, part1

Raamattu on täynnä lupauksia. Jumala on ilmoittanut tahtonsa meille profeettojen välityksellä ja simppelisti nidottuna yhteen lupaukset tiivistyvät monin kerroin ja tavoin Jumalan lapseuteen. Jumalan lapseksi tulemme kasteen kautta ja tunnustaessa uskomme niin sydämessä kuin ääneen: "Jeesus on Herra". Sanotaan, että usko on Jumalan lupauksiin tarrautumista, mutta mitä kaikkea muuta Jumala on luvannut meille jos kuljemme Hänen kanssaan?

Yksi lupauksista, jota ensiksi pohdin, on Herran rauha. "Herran rauha olkoon teidän kanssanne... Jääkää Herran rauhaan." Herran siunauskin loppuu sanoihin: ...ja antakoon teille rauhan.

Vanhassa Testamentissa toteutuu usein muoto jos - niin. Jos kansa tottelee Jumalaa, niin Jumala siunaa heitä. Jos kansa rikkoo Jumalan tahdon, niin kansaa kohtaa kirous. "Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne." (Sak8:16) Ja onhan se niin; Missä on oikeus ja totuus, siellä on rauha. Ei ole valhetta, petosta tai murhaa jota tarvitsisi piilotella. Synnin peittely on kuin märkivä haava sidoksen alla: piilossa, mutta tuottamassa kipua, tuskaa ja kuolemaa.

Jeesus lupaa meille Johanneksen evankeliumissa: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh 14:27) Samoin kirjeissä mainitaan Herran rauhasta, joka on luvattu meille: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil 4:6-7)

Miten itse ymmärrän nämä lupaukset, ei suinkaan ole sitä, että jokainen stressitekijä, ongelma ja vastoinkäymisen tuoma tuska ja kipu häviäisivät salaperäisenmyhkäisesti päivästä tai elämästä. Jokaisella meillä on ollut kokemus tilanteesta, jossa ahdistaa ja pelottaa, eikä se tilanne aina lopu Jumalan interventioon, siis siihen, että Jumala puuttuu asiaan ryntämäällä supersankariviitta päällä sisään.

Mitä sitten Jumalan rauhasta voisi sanoa? Jeesuksen lupaus päättyy kehotukseen: "...Älkää vaipuko epätoivoon", ja kirjeessä rauhan lupauksesta sanotaan lopuksi: "...että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Jumalan rauha siis varjelee meidän olemustamme, että emme vaivu epätoivoon, vaan pysymme Kristuksessa, jonka ansiosta meillä on toivo. Jeesus lunasti meidät synniltä, kuolemalta ja Saatanalta takaisin Jumalan lapsiksi, ja silloin voimme huutaa Jumalaa Isäksi. Jumalan lapsi. Minä ja sinä.

Rauha on myös jotain, mikä ylittää kaiken ymmärryksen.

Muistele hetki opetuslapsia myrskyssä, ja Jeesusta nukkumassa veneessä. (Mark 4:35-41)

Opetuslapsista osa oli kalastajia, jotka tunsivat varmasti veden vaarat ja kuinka toimia myrskyssä. Tämä myrsky oli kuitenkin ilmeisesti heidän ammattitaidolleen liikaa. He eivät kestäneet pelkoa ja heidän uskonsa murtui. Tällä kertaa tosin Jeesus tyynnytti myrskyn heidän silmiensä edessä. Joskus tuntuu, että itsekin kaipaan sellaista rauhaa oman elämäni myrskyihin, että voisin katsoa Jumalan käden liikahtavan ja sanovan "Vaikene, ole hiljaa!" ja elämäni myrsky tyyntyisi minun istuskellessa rauhassa sohvalla.

Mielestäni Jeesuksen lupaaman rauhan ihme näkyy kuitenkin siinä, että se antaa myrskyn keskelle toivon. Se muuttaa opetuslasten hädän veneessä luottavaiseksi uskoksi Jumalaan. Me emme huuda paniikissa myrskyn keskellä, "Herra, etkö välitä? Etkö huomaa, että me hukumme? Herra, herää ja vastaa, auta meitä!", vaan vaikkemme ymmärrä aina tilannetta, myrskyn voimaa ja suuruutta, meillä voi olla yli ymmärryksen käyvä rauha.

Suurin myrsky elämään on kuitenkin syntynyt synnistä. Herra vihaa syntiä, eikä se viha laannu ilman sovitusta. Omatuntokin herkästi muistuttelee tekemistämme erheistä.  Mutta Jeesus lupasi jättää meille rauhan, oman rauhansa, jota ei maailma tunne, tiedä, eikä kohtaa muuna kuin hulluutena: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa." (Room 5:1)

Kun pyydämme Herran rauhaa, Hän todella haluaa antaa sen meille. Syntien sovituksen, Jumalan lapsen arvonimen, Isän rakkauden ja kaiken sen, mitä tarvitsemme elääksemme. Jumalan valtakuntaa kannattaa etsiä.