keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Close, yet distant

Kuuntele biisit ja lue lyriikat, niin pysyt kärryillä.

Thousand Foot Krutch - Falls Apart

Joskus asiat vaan menee näin

It falls apart from the very start,
it falls apart - seems like everything I touch.
It falls apart everything around me,
it falls apart when I walk away from You.

Joskus taas asiat iskee päin näköä ihan ulkopuolelta. Aina ei pieni ihminen ymmärrä mitä tapahtuu ja sillon herää se herkullinen kysymys, miksi? Missä on tarkoitus, missä olet Jumala? Vastauksia on tiedollemme tuhat, mutta silti mikään ei oikeastaan tavoita sitä meidän tunnetta ja anna lohtua ahdistuneelle mielelle. Jumala on luvannut olla lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli, mut aina ei hapuilemallakaan saa oikein kosketusta Hänestä.

Thousand Foot Krutch - Watching over me

No one else is listening tonight.

Oon ollu siinä tilanteessa, kun kukaan ei kuule miun ääntä. Kukaan muu kuin Jumala, joka tuntuu kaiken jälkeen petturilta, kaukaiselta ja tilivelvolliselta. Se oli tuskallinen hetki, luovuttaa oma elämä Herran haltuun. Jouduin toteamaan, ettei ympärillä olevat ihmiset omasta hyvästä tahdostaankaan huolimatta pysty auttamaan ja olemaan aina läsnä kun olisin heitä tarvinnut. Joku saattais puhua sirpaloitumisesta, miten hajalla voi olla.

So take my broken glass
and help me make a window
so I can see your face
after all that I have been through.

Tää rukous on loistava.

Kristillinen musaakki on ollu läpi vaikeuksien sellanen kantava voima, jota en vaan voi arvostaa tarpeeks. Niin monet biisit kertoo niin paljon selkeämmin omat fiilikset ku mitä ite pystyy kertomaan. Ja kirjoittajat on todennäköisesti eläny samat vaikeudet, koska osaavat kirjottaa siitä tunteesta. Ja kuitenkin iskeä toivonsa kiinni Jumalaan, joka on luvannut olla siellä meitä varten.

Samaa meille sanotaan Raamatussakin, mutta kuinka usein sitä ennemmin ettiikään apua muualta kuin sieltä. Raamattu puhuu usein draamallista kieltä, siis kertoo tapahtumia, joista voidaan lukea vähän enemmänkin kuin pelkkä teksti. Vanha Testamentti erityisesti on draamallista kieltä, kohti Uutta Testamenttia draamalliseen sekoittuu enemmän myös teologiaa.

Back to drama.

Daavid, jota vainottiin 4 vuotta omassa maassaan, kaiken keskellä turvautui Herraan. Hänen ahdingostaan on olemassa iso liuta psalmeja Psalmien kirjassa. Aabrahamin koettelemus Iisakin kanssa antoi ylösnousemuksen esikuvan. Jaakobin epäonnistunut kosintareissu, voitti kuitenkin. Jobin tietää jopa sananlaskut nykypäivänä. Jokainen kertomus välittää meille henkilön tuskaa ja kipua, johon samaistua.

Mutta myös lohdun ja rohkaisua.

Loppuun herkempää, Juha Tapion - Haaveilija.

Tiesin kyllä senkin että
Länteen sekä itään
Hamuaisit ennen kuin mun luo.

Sekin siis on Herran tiedossa, että apua haetaan usein kaikkialta mieluummin kuin Häneltä. Siitä huolimatta Herra voi sanoa: "Mä en tarvii sulta muuta kuin vain syliin sulkee."

Niin kaukana. Niin lähellä. Eräs tyyppi kysyi miulta kerran: "Jos kerra Herra on lähellä niitä, joilla on murtunut mieli, eikö miun pitäis kiljua innosta, että Hän on nyt niin lähellä?" Vaan miksipä hän ei kilju. Enpä huutais minäkään riemusta siinä.

C.S. Lewis kirjoittaa kirjassa "Four loves" erilaisista rakkauden muodoista. Parin ensimmäisen joukossa on tarverakkaus, rakkaus, jota tarvitaan. Janoinen rakastaa vesilasillista, vielä janoisempi vielä enemmän. Luuk 7:47: "Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon", sanoo myös Kristus Raamatussa. Näin ollen tarverakkaus on Lewisin mukaan "yhteneväinen ihmisen korkeimman, terveimmän ja realistisimman hengellisen tilan kanssa tai on ainakin yksi sen tärkeimmistä aineksista. Tästä on eräs hyvin kummallinen seuraus. Ihminen tulee lähimmäs Jumalaa silloin, kun hän on eräässä mielessä vähiten Jumalan kaltainen."

Avuton, tiedoton ja neuvoton, katuva ihminen. Hän huutaa nälkäänsä ja janoonsa ja hänet on luvattu ravita. Cheers, bon apetit! Nälkä lähtee kyllä, jano sammuu joskus, hymyile vaan vaikka joskus nakertaiskin. Oon varma, että siulla on kaunis hymy, samaa mieltä on Juha Tapion biisin Jumalasta maalaama kuva:

Kauneutes sun kertoisin
ja luvan jos saisin,
sun kyynelees kuivaisin.

"--ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm 21:4)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ei kommentointi väärin oo, jopa ihan suotavaa! Ikävähän tässä muuten tulee pitää blpgia keskenänsä.