Beheaded body

Voitko kuvitella, että joku sanoisi: "On hyvä, että tämä ruumis on pilkottu pieniin osiin. Näin jokainen voi päättää mitä osaa haluaa siitä katsella (ja sulkea silmänsä muilta). Jos ei vaikka tykkää silmästä, niin voi vain katsella korvaa."

Hyvä että ruumiin voi pilkkoa, eikö? Se vaan yleensä on merkki siitä, että ruumis ei toimi ja se on kuollut.

Protestanttina olen pitkään miettinyt sitä, mikä kumma erottaa meitä niin paljon toisistamme? Ymmärrän toki erot katolilaiseen kirkkoon ja ortodokseihin, mutta mitä enemmän tutkin, sitä enemmän olen ymmärtävinäni, että esimerkiksi tänä päivänä Luther naulaisi teesit Helsingin tuomiokirkkoon ja kysyisi, voisiko liittyä takaisin katolilaiseksi. Mutta miksi Lutherin jälkeen tapahtui niin suuria muutoksia?

"Hedelmistään puu tunnetaan" - miksi protestantismi on synnyttänyt kymmeniä tuhansia uusia kirkkoja sen sijaan, että se olisi yhdistänyt kristittyjä ja vahvistanut kirkon asemaa? Miksi Kristuksen kirkko, uskovien yhteisö - Kristuksen ruumis - on niin pieninä palasina?

"Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." (1. Kor 12:14-27)

Kysymys riivaa minua luterilaisena, protestanttina. Rragrgh.

Alkuun valitsemani sanat juontaa siis juurensa siihen lausumaan, jonka olen kuullut rippikouluikäisestä asti siellä täällä: "Se, että on erilaisia seurakuntia ja kirkkoja, on rikkaus. Näin jokainen ihminen voi löytää itsellensä mieleisensä seurakunnan." Minulle on opetettu näin. Moni pappi ja evankelista on sanonut näin - protestantteja kaikki. Mutta se on suoraan ristiriidassa alempana mainitun Johanneksen evankeliumin Jeesuksen rukouksen kanssa ja yllä mainituissa jakeissa. Liian räikeää, ollakseen taas "moniulotteinen kysymys, josta on monta tulkintaa."

En usko, että jokainen seurakunta ja kirkko olisi vain "jäsen" ja yhdessä ruumis, "tosi ruumis". Mielestäni Kristuksen kirkko on (pitäisi olla) yksi sanan konkreettisessa merkityksessä. Se, että on useampia kirkkoja sotii rankasti Raamatun sanomaa vastaan. Jeesus rukoili: "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä." (Joh 17:22)

Jeesus ja Jumala eivät olleet yhtä eri tavalla, eri lailla eri paikoissa. He olivat yhtä. Niin me uskomme ja niin Raamatussa lukee, niin ovat isät opettaneet ja kirkko(palaset) ennenkin. En usko, että leimaamalle opin monista kirkoista rikkautena heresiaksi pääsee kovinkaan pitkälle ekumeniassa, koska se jos mikä nostaisi riidan nopeasti esille siitä, kuka ja mikä kirkko on sitten oikeassa, jos on vain "yksi kirkko". Asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen.

Uskon toki, että pelastus kirkkokuntien sisällä on mahdollista, riippumatta siitä, onko se protestanttinen, katolinen tai ortodoksinen tai joku muu. Uskon, että on toisaalta fiksua yrittää nähdä Kristuksen ruumiin pilkkoutumisessa positiivisia puolia. On myös totta, että erilaiset seurakunnat tarjoavat erilaisille ihmisille menoa ja meininkiä - tiettyyn rajaan asti se on totta ja alkuun ihan hyvä. Mutta miten kristityt voivat ikinä elää keskinäisen rakkauden kautta evankeliumia todeksi, jos me kyräilemme keskenämme ja pidämme itseämme parempana kuin muut - sehän on kuitenkin ainoa oikeutus mille tahansa kirkolle. Olen enemmän oikeassa kuin nuo muut, muutenhan liittyisin siihen seurakuntaan, jonka uskon olevan enemmän oikeassa. Joitain positiivisia puolia on kaivettavissa, mutta mielestäni ne verhoavat totuutta enemmän kuin valottavat sitä.

Ja vaikka tästä on löydettävissä jotain positiivista, niin älkää ny hyvän tähren kukaan sanoko suorilta käsin, että se on hyvä juttu ja vaalittavaa.

Ei se ole.

Mietitpä nyt tätä tai olet jo lopettanut lukemisen tai skipannut keskikappaleet tähän vikaan. Onhan se outoa, että kirkko, joka symboloi Kristuksen ruumista, on hajallaan ympäri maailmaa. Toki usko yhdistää yli kirkkokuntien rajojen, mutta silti jäsenet hylkivät toisiaan eivätkä voi olla samassa ruumiissa. Se on outoa. Ja kirkko, joka opettaa, että: "Näin on hyvä", on kadottanut jotain uskostaan. Ihmiset, jotka katsovat, että seurakuntia/kirkkoja voi perustaa siksi, että jonkun mielipide ei miellytä (yleistä vapaakristillisissä suuntauksissa), ovat hukassa oman kirkkokäsityksensä kanssa. Tällaisen kanssa kannattaa olla varuillaan. Ja protestanttina joudun miettimään koko ajan, miksi luterilaisuus kannattaa, koska Lutherin hedelmänä ei ollut pelkästään uskon puhdistus, vaan myös Kristuksen ruumiin pirstaloituminen. Kumpi hedelmä painaa enemmän?