Aikaisemmin kai olen pikaisesti avautunut ihmisten "suvaitsevaisuus" käsitteestä, oikeastaan aiheesta relativistinen moraali. Suvaita pitää kaikkea muuta, paitsi omia näkemyksiä vastaan sotivat, jotka ovatkin sitten yleensä "vanhanaikaisia", "kivikautisia" tai "keskiaikaisia" näkemyksiä - yleensä tarkoittaen sitä, että ne ovat aikansa eläneitä, turhia ja merkki taantumuksellisesta älykkyydestä. Siis tyhmyydestä.
Riippuen aiheesta, oli se sitten Räsäsen puheesta noussut kohu, joku puolihuolimaton raamattusitaatti vapaa-ajattelijoilta tai peruskoulun historianopetuksen värittämä kuva esimerkiksi inkvisitiosta ja "pimeästä" keskiajasta, olen eri tavoin pettynyt ihmisten kriittiseen ajatteluun. Toki monet osaavat sen, mutta mielestäni väärissä paikoissa. Oikea paikka kriittisyydelle on omien mielipiteidensä kohdalla, varsinkin silloin, kun ei ole perehtynyt kyseiseen aiheeseen kuulopuheita enempää.
Loistavin esimerkki tästä löytyi Relanderin äskettäin ulos sylkäisemä kiteytys mielipidetason lähtökohdasta:
"Relander väittää Räsäsen sanoneen: 'Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.' Tämän jälkeen Relander mm. kysyy, pitäisikö kirkon sanoutua irti tällaisista ajatuksista, jotka ovat sen opin vastaisia."
Jos tässä on taso, jolla media, poliitikot ja kansalaiset antavat lausuntojaan kristinuskosta, en ihmettele enää pätkääkään sitä, minkä takia kommentit ovat niin kriittisiä, mitätöiviä ja usein täysin hakoteillä. Ovatko ihmiset vain laiskoja, vai vain tyhmiä? Vai tyhmiä, koska ovat laiskoja? Ei tarvitsisi lukea kuin pari tuntia kristillisten merkittävien kirjailijoiden ajatuksia, kuten vaikkapa David Bentley Hartin "Ateismin harhat" -kirjaa, jossa selvennetään selko suomen kielellä monta epäkohtaa ja väärinkäsitystä, jota historiasta kumpuaa ja jotka elävät vielä tänäkin päivänä vahvasti "faktoina" meidän mielissämme.
Juttelin äskettäin erään pakanaksi itseään kutsuvan kanssa vielä ollessani valtion leivissä ja keskustelimme hetken aikaa Jumalan olemassaolosta, maailmankaikkeuden synnystä, hyvästä ja pahasta, oikeutetusta sodasta ja jokaisen heittonsa jälkeen sain noin 10minuutin aikana selitettyä kristillisen näkökannan asiaan. Hän ymmärsi. Ym-mär-si. Ja jäi miettimään sanojensa mukaan vielä joitain vasta-argumentteja, ei ollut vielä parin päivän jälkeen niitä löytänyt, mutta hänellähän on vielä reilut 120 aamua aikaa pohtia niitä kasarmilla. Terveisiä reservistä, jos satut lukemaan tätä! Keskustelun jatkoa odotellessa.
Ei siis vaadi paljoa vaivaa kysyä asiallinen kysymys: Mitä kirkko opettaa tästä, miten kristikunta on vaikuttanut historian saatossa tähän ja tuohon asiaan, miten tulkitsette nämä ristiriitaiset kohdat... ja ehkä saada niihin joltain oppineelta vastaus. Kysymys ei maksa vaivaa ja on usein parempi kuin kärkäs väite värittyneine tulkintoineen.
Jos pappimme, nuorisotyönohjaajat ja diakonimme eivät kykene noihin vastaamaan, olemme onnistuneet yhdessä unohtamaan sen hienon perinnön, mitä kristinusko on siirtänyt antiikista eteenpäin ja typerinä antaneet naturalistisen maailmankuvan värittää historia uusiksi niin, että kristinusko näyttää takapajuiselta, jarruttavalta ja jälkeenjääneeltä tekijältä läpi vuosisatojen. Ja niin vissiin on käynyt.
Hävettää olla kristitty siinä määrin, mitä sillä nykyisin ymmärretään, mutta samalla en voisi olla ylpeämpi siitä, että olen Jumalan lapsi Kristuksessa tänä aikana, kun totuus alkaa unohtua ja kadota historian uskottujen "faktojen" alle. Onpahan paljon jutteltavaa jokasessa keskustelussa missä asia tulee esille.
Tyhmä saa olla, mutta laiska ei. Ja laiskuuden kautta tullut tyhmyys on noloa. En väitä Relanderia esimerkiksi nyt tyhmäksi yleensä, mutta onhan tuo nyt hyvä ihme melkoisen nolo kömmähdys. Kommentoikaa toki vapaasti Raamattua, kritisoikaa, väittäkää kristinuskosta jotain, jos olette niihin ensin perehtyneet. Tai kunhan ensin suostutte siihen, että joku saattaa pystyä vastaamaan ja kääntämään näkemyksenne toisenlaisiksi. Ei aivopesulla, vaan faktoilla. Faktoilla, jotka eivät joidenkin näkemykseen sopineet niin hyvin, kuin maalata kirkosta jotain synkempää, mitä se tosiasiassa on. On kristikunnalla ja kirkolla ollut synkätkin hetkensä, mutta Raamattua siitä ei voi syyttää mielestäni ikinä. Virheen tehnyt löytyy melkein aina inhmillisistä syistä, useammin valtion politiikasta kuin opinkappaleista.
Tuossa mielipiteeni nykyisen median keskustelun tasosta ja kritiikki kohdistuu myös räsäsfobisiin henkilöihin, jotka jollain tasoa kohdentavat syyttävät sormensa Räsäseen, joka lausuu useammin kirkon traditionaalisen kannan asioihin kuin moni kirkkomme johtajista. Ja sitten media tekee puheesta olkinuken, jota sitten ruoditaan. Ja kun "totuus" tulee ilmi, ei se kiinnosta enää ketään. Omien mielipiteiden tueksi on saatu jo pilakuvat, muutama piispan kommentti, median otsikot ja naapurin hyväksyvä myötämanailu. Se riittää. Ei tarvitse sen enempää perehtyä, tarkistaa omia käsityksiään moraalista, etiikasta ja todellisuudesta ja voi vain kääntää seuraavan sivun ja antaa asiantuntevan mielipiteensä seuraavasta asiasta.
Intissä huonot suoritukset uusitaan. Siviilissä..? Huonot suoritukset jätetään pienellä muminalla taakse. Ei vaivauduta pyytämään anteeksi tai korjaamaan syntynyttä väärää mielikuvaa, väärinkäsityksiä.
Ei näin. Uusitaan.
Relander btw pahoitteli noloa kömmähdystään, eikä antanut hienoja selityksiä, mutta piti aatteellisen kritiikkinsä kristinuskoa kohtaan voimassa. Koska pitäähän sitä nyt kritisoida kumminkin.
Muodissa tuntuu olevan nimenomaan kristinuskon kriittinen tarkastelu. Ja se on saamassa mielenkiintoisia mittoja, ihan periaatteellista vastustusta lisääntyvissä määrin, ilman perusteita ja argumentteja. Se vaan on jotain, mitä pitää kritisoida, vastustaa ja karttaa.
1. Kor 1:21 "Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ei kommentointi väärin oo, jopa ihan suotavaa! Ikävähän tässä muuten tulee pitää blpgia keskenänsä.