Impeccable

2. Tim 2 Raamatun kohdassa on yksi suosikki raamatunkohdistani. Se kertoo niin paljon muutamassa jakeessa Jumalasta ja Hänen armostaan.

11 "Tämä sana on varma: -- Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää."

Tässä Paavali kirjoittaa Timoteukselle, miten Kristukseen uskominen käytännössä toimii. Kasteessa me puemme tavallaan Kristuksen yllemme, jolloin "elämme Hänen elämää" tai ehkä paremmin, Hän elää meidän elämässämme ja parhaimmassa tapauksessa meidän elämää. Kristus minussa.

Kaste saa sisältönsä ristinkuolemasta. Ristillä Jeesus antaa henkensä syntisten puolesta, kaikkien ihmisten puolesta siis, jotta Häneen uskovilla kastetuilla olisi mahdollisuus kulkea lopulta samaa tietä kuin hän - velkamme maksettuna Taivaaseen. Jossa saamme elää Hänen kanssaan. Jos kuolemme Hänen kanssaan (kasteessa) saamme myös elää hänen kanssaan (Taivaassa).

12a "Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan..."

Teksti seurailee logiikkaa: Jos teemme jotakin, siitä seuraa meille jotakin. Jos työnnät sormen kuumaan veteen, poltat sormesi. Tämmöistä logiikkaa. Jos me kestämme lujina uskossamme saamme hallita hänen kanssaan, siis, olla Jumalan lapsia niin kuin Jumalan Poika Taivaassa, valtakunnassa, jolla ei ole loppua. Onneksi Kristus itse vahvistaa uskoani, uskoamme, ja on luvannut olla tukenamme, sillä...

12b "...Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät"

Seuraava sana on melko armoton. Jos me kiellämme hänet, hän on kieltävä meidät. Äkkiseltään armottomuus on melkein pelottavaa ja itselleni ainakin herää kysymys: "Eikö Pietarikin armahdettu?" Tässä kuitenkin uskoisin kyseessä olevan ennemminkin lopullinen kieltäminen, lankeaminen palvomaan epäjumalia ja/tai Kristuksen hylkääminen. Pietari sai anteeksi kieltäessään tuntevansa Jeesuksen, mutta lopultakaan ei hylännyt Jeesusta. Joskus minäkin saatan Hänet kieltää ja silloin tukeutuisin ja kehotan sinuakin, jos näin on käynyt, tukeutumaan siihen mitä evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta (Joh 21:15-20). Jeesus antaa Pietarille anteeksi ja Pietarin kieltämystä ei enää muistella, eikä kaivella. Jeesus EI kieltänyt Pietaria.

Mutta jos hylkäämme Kristuksen pelastajanamme, emmekä tukeudu Hänen armoonsa vaan yritämme omin voimin selvitä "hengissä tästä elämästä", niin siihen tämä kohta puhuu yhtenevästi monen muun kohdan kanssa. Raamattu lupaa pelastuksen vain Kristuksen seurassa ja turvautuessamme häneen, muu on epävarmaa.

Tämän jälkeen sitten tuleekin jae 13, joka on se suosikin suosikki tästä. Se, joka nivoo näitä ajatuksia edelleen yhteen ja kertoo niin paljon Jumalasta:

13 "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää."

Logiikan, jota kohta noudattelee, pitäisi mennä niin, että: "Jos olemme uskottomia, niin hänkin pettää lupauksensa meille." Meidän uskottomuuden pitäisi aiheuttaa Jumalan lupausten raukeaminen tyhjiin! Mutta tässä logiikka ei enää päde. Se ei ole järkevää, niin sanotusti tässä tulee "ristin hullutus" näkyviin:

Vaikka minä olisin uskoton, enkä "kuolisi synnistä pois" joka päivä - jolloin en saisi iankaikkista elämää tai
Vaikka minä en kestäisi lujana uskossani - jolloin en saisi hallita Taivaassa Jumalan lapsena
Vaikka siis horjuisin, olisin epävarma ja vaikenisin silloin kun voisin toimia ja sanoa oikeita asioita...

Hän pysyy silti uskollisena.

Hän ei voi kieltää omaa olemustaan!

Taas, mikä olikaan Herramme nimi, Jeesus? Herra pelastaa. Sitä se nimi tarkoitti. Se on se olemus, joka Herrallamme on. Hän on pelastaja, Hän on rakkaus ja Hän ei ihmisen uskottomuudesta, venkoilusta ja synneistä huolimatta käännä kasvojaan meistä pois, vaan meidän puoleemme.

Hän ei voi kieltää omaa olemustaan, armoa, ihmiseltä joka tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi.

Hän katsoo meitä kohti ja sanoo: "-- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18)