Usko vai teot?

"Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?" (Gal 3:2)

"Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne." (2.Tess 1:11)

"Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?" (Jaak 2:14)

Hankala ehkä käsittää näiden kohtien mukaan mikä tän homman pointti on. Silti jotenkin uskon että jokainen ihminen käsittää tämän oikein, mikäli on vähääkään moraalista ymmärrystä jäljellä. 

"Ehkä joku nyt sanoo: 'Sinulla on usko, minulla teot.' Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani." (Jaak 2:18)

Tähän totean saman minkä C.S. Lewis. En todellakaan ole yhtään mitään ottamaan kantaa varsinaisesti tähän, mutta kirjoitankin vain Lewisin ajatuksen tästä aiheesta ylös ja pohdin sitä. Ajatukseni juoksee samoissa askelissa Lewisin kanssa ja uskon että moni muu voi samaistua tähän. Kysymyshän kumpuaa monesti esiin jos vähänkin pidempään on kristitty ja pyörii seurakunnassa. Mikä on hyvän elämän suhde pelastukseen, joka perustuu armoon? "Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ’Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin’, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut." (Jaak. 2:15-17)

Äärimmillään Lewis esittää tämän kiistan etenevän näin:

"Sinun täytyy tehdä tekoja, joissa uskosi näkyy. Hyviä tekoja on muun muassa kirkon avustaminen työssään. Anna siis rahaa kirkolle, niin uskosi on todellista."

Tämä siis näyttäytyy vahvasti pelastuksen ostamiselta kirkolta. Tähän taas voisi sanoa:

"Yksin uskosta me pelastumme. Rahalla ei tietenkään voi ostaa pelastusta! Mene siis rauhassa, äläkä huolehdi teoistasi. Elä miten lystäät, Jeesus hoitaa homman kuitenkin parhain päin!"

Koko hommahan kuulostaa todella absurdilta. Kysyin kerran nuortenillassa että, eikö kuulostakin loogiselta tämä Paavalin ajatus: "Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (Room 6:1-2) Tämän tajuaa pieni lapsikin. Jos kerta on pahoittanut toisen mielen ja saa anteeksi, ei ole viisasta mennä ja toistaa sama virhe uudestaan. Mutta miksi sitä on niin vaikea pukea sanoiksi?

Lewis käsitteelisti asian hyvinkin konkreettisesti. Oon pohtinu ties kuinka kauan uskon ja tekojen suhdetta ja missä määrin tää dynamiikka, näiden kahden "vuoropuhelu" tulisi olla esillä meidän elämässämme, vaikka jotenkin oon aina ymmärtäny ettei ole toista ilman toista. Lewis kritisoi kysymystä ylipäänsä ja pohti koko asetelmaa ulkoa käsin: Miksi niistä on tehtykään erilliset asiat - ja esitti asian seuraavasti: Voimmeko me sanoa, kumpi terä saksista on tärkeämpi leikkaamisen kannalta?

Ja kuinka simppeliä se onkaan, tiivistäen monet ajatukset tekojen suhteesta uskoon, uskosta kumpuaviin tekoihin, tekoihin pyhityksen tienä, "sielun kumartumisena joko Jumalaa tai Saatanaa kohti", nitoen monet ja monet selitykset uskojen ja tekojen suhteesta oikeaan mittasuhteeseen - näin ainakin tuntui kun Lewisin kysymyksen luin. Hankala sitä on vastauksena esittää, mutta kysymyksen ymmärtää varmasti jokainen.

Jos luotat johonkin, minkä tahansa asian, toki noudatat tämän henkilön vinkkejä, esimerkiksi urheilussa valmentajan. Musiikissa opettajan. TV:n ostamisessa kaveriisi, joka on teknillisen alan insinööri.

Jumala taas on elämän luoja ja ylläpitäjä - siis elämän asiantuntija! Vain Hän on voittanut kuolemankin. Jos siis uskomme ja luotamme Häneen, tottakai haluamme noudattaa hänen vinkkejään päätöksissämme. Jumala antaa meille Raamatussa vinkkinsä: Laki, rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö sekä parhain: Jeesuksen esimerkki. Tee näin, seon hyvä. Tää on Jumalan antama ohje meille elämään suuntaviivoiksi. Ja uskohan on luottamista Jumalaan.

Koko ajatus, usko ja teot erillisinä käsitteinä, on jotenkin harhaanjohtavaa. Ajatteleppa vaikka niitä saksia. Terät irrallaan toisistaan niiden käyttötarkoitus muuttuu täysin, eivätkä ne enää toteuta sitä, mihin tarkoitukseen ne luotiin. Yhdessä, oikein käytettynä ne leikkaa hyvin ja toimivat oikein. Näin uskon, että on kristityn elämänkin laita.

Lewisin pohdintaa voi lukea lisää kirjasta "Tätä on kristinusko" (Mere Christianity / eng).