Christmas for who?

Pienestä pitäen joulu on ollu pipareita, piirakoita, lahjoja, yhdessäoloa, lämpöä ja aattoillan saunaa. Ja sitten se pakollinen joulukirkko. Ehkä myös hautuumaalla tulee käytyä. Lisäksi ehkä vielä ripaus stressiä ja joulusiivous. Sitä se oli se joulu pienempänä.

Tää joulu alko sillä että saavuin kotiin jossa piirakat oli valmiina, pieni stressi päällä ja ensimmäinen asia minkä huomasin puuttuvan oli oma perhe. Se oli siinä, mutta jo vuosia aikasemmin vanhemmat olivat eronneet. Ei se likanen ero ollu ja nyt miulla on pikkuvelipuoli joka tuntuu yhistävän nääki kaks perhettä uudella (ei täydellisellä) tavalla vieläpä yhteen uudestaan. Mut tiesin että isoveli lähtee jouluks muualle, iskää ei näy, mummokin lähti parin sadan kilometrin päähän. Joulu kolmestaan + äidin uusi miesystävä. Ei siinä ole sitä samaa kuin ennen.

Piparkakkutaloakaan ei ole. Pipareita ja joulutorttuja on paljon vähemmän ja koristeitakin paljon vähemmän. Jotain lapsen joulusta on jääny pois. Ei sillä, että sitä kaipaisinkaan hirveesti. Tuli aattoilta ja syötiin, avattiin lahjat ja saunottiin. Enää ei edes valvota aattoyötä veljien kanssa aamu neljään leffoja kattellen ja uutta tietokonepeliä asentaen ja ihmetellen.

Koko ajan mietin miksi me juhlitaan näin Kristuksen syntymäpäivää? Joulun ajatukseen sisältyy paljon hyvää, mutta jotenkin kaipaisin enemmän Kristusta jouluun. Tai sitä, että voisi edes toivottaa siunattua Kristuksen syntymäpäivää, eikä "hyvää joulua", koska jouluun yhdistyy mielikuvat punaisista tonttulakeista, joulukuusesta, lahjoista, shoppailusta ja iänikuisista rallatuksista.

Päätin lähteä joulukirkkoon ja onneksi lähdin. Edelleen kyllä tuntuu että liian vähän olen ollut seimilapsen kanssa tänäkin jouluna. Kuitenkin seimeen syntynyt Vapahtaja on ennenkaikkea ainoa asia, joka joulussa on säilynyt läpi jokaisen vuoden tähän päivään saakka. Eikä joulun sanoma ole rakkaus, hyväksyntä, suvaitsevaisuus tai muu suosittu termi, vaan Vapahtajan syntyminen, ilo ja rauha, sovinto Jumalan kanssa, Jumalan nöyrtyminen meidän kaltaiseksemme, että me, jotka uskomme, voisimme elää vaikka kuolemmekin. Kaikki muut perinteet kai kertovat symbolisesti vain tuosta ja sieltä kumpuaa se rakkaus toisia kohtaan.

1. Joh. 4:10: "Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Miksi me siis survotaan joulu täyteen ittellemme kaikkea? Idän tietäjät ja paimenet anto Jeesukselle lahjoja. Me ootetaan niitä itte. Jeesus syntyi, eli ja oli köyhyydessä ja köyhien keskellä. Me ollaan sisällä lämpimässä omassa porukassa, kun jossain on joku koditon tai ehkä yksinäinen vanhus viettämässä joulua. Valmistan joulun itselleni, vaikka Kristus valmisti meille joulun jo 2000 vuotta sitten. Eikö meidän pitäis nyt järjestää joulu muille? Toki oman perheen kanssa vietetyt hetket ja ystävät, rakkaat ja läheiset muutenkin on mahtavia ja ei siinä ole mitään moittimista... Itse kai vain kaipaisin toisenlaista jouluaaton toimintaa. Voisin kai illan edelleen viettää kotosalla, mutta jos päivällä tekisin jotain muiden hyväksi, muutakin kuin imuroisin talon ja taittaisin joulutortut kasaan. Jos imuroisin naapurin vanhuksen talon ja auttaisin reumaisen jouluvalmisteluja?

Miten me vietetään joulumme? Kuulu kysymys myös joulusaarnassa eilen yömyöhään. Tit.2:11-14 "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää"

Ei turhaa ressiä siitä, jos tää tuntuu moralisoinnilta ja maton alta vetämiseltä kaikelta jouluvalmistelulta. Mut jos se pisti, ota ens jouluna tunti pari aikaa ja anna se aika lahjaksi jollekin yksinäiselle, ehdota seurakunnan diakoniatoimistolle joulutarjoilua kodittomille/köyhille ja leivo sinne kakkuja tai mene laulamaan laulu. Ilo tarttuu ja tekemällä sen voi tartuttaa.Siunattua joulua jokaiselle!