Saarna käsitteli hyvästä näkökulmasta aihetta, jota olin pohtinut itsekin. Miksei Jeesus kelpaa? Ei konservatiivien kertomana, mutta ei liberaalienkaan riisuttu Kristus paljoa tuo kirkkoon lisää porukkaa. Korkeintaan saa jonkun hetken pidempään istumaan kirkossa, jonka jälkeen poistuu paikalta.
Johannes Kastaja, aikoinaan kun saarnasi parannusta ja valmisti tietä Messiaalle, herätti aluksi suuren mielenkiinnon. Mutta kuten Jeesuskin evankeliumissa totesi: "Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.'" (Matt 11:18)
Johannes saarnasi lakia ja tiukkaa uskonnollisuutta. Jeesus sanoi hänestä, että hän on suurin naisesta syntyneistä, mutta Taivasten valtakunnassa vähäisinkin on suurempi kuin Johannes. (Matt 11:11) Ihmiset kuitenkin ajan mittaan alkoivat vieroksua häntä, kun hän ei mennyt mukaan "normaaliin" elämään, uskonnolliseen eliittiin, minne hänen kaltaisensa suuri profeetta kuuluisi.
Sitten tulee Jeesus, tuo lempeä ja nöyrä Messias hahmo, joka ruokkii tuhansia parilla leivällä ja kaloilla. Hänestä haluttiin kuningas, mutta hän kieltäytyi siitä. Piankos ihmiset panettelivat häntä syntisten ystäväksi, joka on aivan väärässä porukassa: "Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!'" (Matt 11:19)
Ei kelpaa lakisaarna ja askeesi, ei kelvannut muiden kanssa syövä ja kaikkia rakastava Messias hahmo. Ensimmäinen vaati minua luopumaan jostain, ei se käy päinsä. Jumalaan voin uskoa, mutta hänkö vaatisi minua askeettisemmaksi? Ei kiitos. Toinen taas vaikuttaa lupaavalta, mutta hänhän on noiden syntisten seurassa. Hän kaveeraa maanpettureiden, porttojen ja muiden huonojen ihmisten kanssa, ei hänkään kelpaa minulle.
Saarna jatkui ja poukkoili ja päätyi toteamaan nykyajasta tätä samaa. Eletään samanlaista aikaa ja tämä on varsin helppo huomata jos hiemankaan seuraa kirkkopolitiikkaa.
Meillä on se perinteisestä Raamattu ja pappeus käsityksestä kiinni pitävä Kristukselle kuuliainen poppoo, jota haukutaan jälkeenjääneiksi, vanhanaikaisiksi, jopa keskiaikaiseksi, suvaitsemattomaksi ja rakkaudettomaksi änkyräkansaksi. Vastapainona meillä on liberaalit, jotka tuovat uusia ajatuksiaan kirkkoon enemmistön mielipiteeseen vedoten ja suovat kirkon käsitysten muuttua kulttuurin muutoksessa.
Yhtäkaikki, kansa jää kylmäksi. Kansalle ei kelpaa perinteinen ja pitkälle historiaan ulottuva käytäntö uskoa Kristukseen, eikä toisaalta liberaali tapakaan elää kristinuskoa tuo kirkkoon lisää väkeä. Kantaa ihminen ottaa, mutta ilmeisesti kannan vaihtuminen kirkossa ei kuitenkaan hetkauta kannanottajaa mihinkään suuntaan.
Puhe jatkui ja saarnamies totesi, että eihän semmoinen sanoma lämmitäkään, josta on karsittu olennaisin pois.
"Saarnan pitääkin sattua, jonka jälkeen syntisten ystäväkin kelpaa." (vapaa lainaus)
Ei oman aikansa fariseuksillekaan kelvannut syntisten ystävä - he olivat liian hyviä hänen seuraansa. Sitä kai monet mekin olemme. Me harvoin kuulemma saarnapenkistä olevamme syntisiä ja elävämme retuperällä, liian usein kuulemme tasaista poliittista jargonia uudenlaisista perhekäsityksistä ja tasa-arvoisesta parisuhteesta. Sitä samaa, jota kuulemme eduskunnasta, markkinamieheltä ja kadunkulmassa myytävästä iltalehdestä. Johanneksen saarna ei uppoa, se on outo ja vieras.
Kun tämän jälkeen tulee Jeesus, joka toteaa Johanneksen olleen oikeassa, mutta tarjoavan vielä päälle paljon enemmän, ei se hetkauta meitä. Sillä hänhän liikkuu tuon uppiniskaisen kansan parissa, joka sanoo, että minun elämäntyylini on väärin. Tuo Jeesus ei voi olla hyvä tyyppi, sehän on huonompien, suvaitsemattomampien ihmisten ystävä. Niin, siis syntisten ystävä.
Väitän, että mikäli kirkko suoraselkäisemmin seisoisi perinteidensä takana, olisi kirkkojemme rivit vahvemmat. Jos olisi keskitytty Raamatun opetukseen poliittisten sanamuotoilujen sijaan, olisi sanoma evankeliumista elävämpi. Tämä kaava toistuu läpi Raamatun aina Vanhasta Testamentista asti. Jumala siunaa ja kansa kukoistaa Herran omana, niin kauan, kuin temppelipalvelusta vietetään sydämellä. Kun kumartelu ympäröiviä kansoja, mielipiteitä ja muita jumalia kohtaan alkaa, rappeutuminen tapahtuu nopeasti. Mitä tapahtuu meidän maassa? Helsingistä käsin tilanne on koko ajan kireä ja en tajua, miten kirkko pysyy kasassa "seinät leveällä ja katto korkealla". Sellainen rakennushan nimittäin rysähtää siellä olijoiden niskaan.
Ehkä katto on niin korkealle nostettu, että se ei vielä ole rysähtänyt, seinät on niin kaukana, etteivät ne voikaan enää kaatua päälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ei kommentointi väärin oo, jopa ihan suotavaa! Ikävähän tässä muuten tulee pitää blpgia keskenänsä.