Jumalalla on jännä tapa kertoa asioita meille. Itsehän toivon että saisin flashlight kylttejä eteen joissa lukee ”Tuu tännepäin!” tai ”Älä koske, ei kannata, sillon käy näin…” Jostain syystä näin ei kuitenkaan oo kovin usein. En siis sulje mahdollisuutta pois.
Jos miettii vaikkapa Hooseaa, joka joutui ottamaan porton vaimokseen kuvastamaan suhdetta Jumalan kanssa, varmaan hänki toivo että ois joku helpompi tapa. Mut silleen Hoosea pääs jyvälle siihen miten Jumala tuntee. Siks Jaakob kirjottaa näin: ”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut" (4:5).
Jumala on mustasukkanen meistä. Itsekin elin äsken läpi ihmissuhdetta jossa jouduin koville. En pysty olee ajattelematta sitä niin, että Jumala halus toisaalta kertoa siinä kivun keskellä jotain omasta kivustaan suhteessa meihin. En osaa ajatella nyt oikein mitenkään omaa kipua, toisaalta sattuu ja toisaalta elän suuren lohdun keskellä. Mitä Jumala tahtoo sanoa miulle, tai meille, tän kaiken kivun keskellä missä eletään?
"Otan yhteyttä sinuun, etkä vastaa. Ootan, että kerrot mitä siulle kuuluu, mut viestiä ei koskaan saavu. Huokaan ja päästän surun ja murheen luokseni, ahdistaa. Mihin sie oot kadonnut? Tiiän kyllä missä meet ja mitä on meneillään, mut haluaisin kuulla silti mitä mietit. Missä me mennään, eikö miun kanssa ollut hyvä olla? Yritin antaa kaikkeni, kuolin vuoksesi."
Mieti jos Jumalalta tulis tuollainen viesti siulle. Ehkä Jumalaan sattuu, vielä enemmän kuin mitä meihin kun menetetään jotain rakasta ja itsellemme tärkeetä. Vielä usein syyttä syytetään siitä Jumalaa.
"Oon ikävöiny siun kanssa vietettyjä hetkiä ja kaipaan niitä edelleen."
Usein me myös hylätään lopulta Jumala. Joka kerta Jumalan kutsuun on vaikeempi vastata. Ahdistaa se, kun omatunto ja alitajunta jotenkin tajuaa, että on olemassa suurempaa, mutta ei vaan kykene ymmärtämään sitä tai hyväksymään sen todellisuutta. Ja me ei vastata Jumalalle, me ei rukoilla eikä lueta Raamattua. Ja jos joskus vuosien jälkeen kuulee taas kutsun, on entistä syyllisempi olo ja hankalampi vastata. Jumala on kuitenkin ku The Scriptin biisin "the man who can’t be moved" ja on luvannu meille paljon.
”Minä katson horisonttiin ja odotan paluutasi. Kun näen sinut juoksen sinua vastaan. (Lk15:20) Minulle sinä olet ihme, suuri ihme. (ps139:14) Tarkoin tuntien suunnittelin sinut. (Jer 1:5) Vaikka vaeltaisit kuinka kauas, olen luonasi (ps139:8) Sanon sinulle jo nyt ”tahdon”, että voit tulla takaisin (Hoos2:21) milloin ikinä sinä kadut, olen jo armahtanut sinut. (Rom.5:8) Rakastan sinua, enkä halua säästää mitään saadakseni sinut. (Jh3:16) Haluan antaa sinulle enemmänkin kuin kaiken. (Rom.8:32) En voisi olla onnellisempi, jos joskus ristisit kätesi ja puhuisit taas kanssani (Lk15:24) ja palaisit luokseni. (Lk15:10) Olen aina lähelläsi, autan vaikka et huomaa. (Job 33:14) Vaikka sinua ei nyt kiinnostaisikaan, odotan päivää jolloin voin taas hetken viettää kanssasi. En lähde luotasi, sillä se ei kuulu luonteeseeni (2.Tim.2:13), sillä rakastan sinua liikaa.” Terveisin Jumala
Spotlight: Lk15:11-24, ps 139, Room 8
The Script - The man who can't be moved, Disciple: Invisible
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ei kommentointi väärin oo, jopa ihan suotavaa! Ikävähän tässä muuten tulee pitää blpgia keskenänsä.