perjantai 10. syyskuuta 2010

Walk becomes a crawl...

Jes. 30:18
”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat”

Oon käyny itte intissä pyörähtämässä, jossa näin hieman hierarkkisempaa touhua ku mitä normielämässä tottuu näkemään. Jo yhtä pykälää arvokkaampaa herroitellaan aamusta iltaan ja heitä täytyy kohdella kuin kuninkaita. Harvat johtajat pysähty leireillä nuotion äärellä juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, mutta ne hetket olikin sitten vähän rennompia.

Ja kuten tiietään, siellä huipulla on kenraalit ja ne joilla on eniten mitaleita ja nappuloita rinnuksissa. Ne ei edes näyttäytyny meille mitättömille alokkaille, eikä kyllä Rukissakaan niitä vielä näkyny. Entäpä muut meidän "pomot"? Meidän maata johtaa presidentti, ja joitain kuningas. Jossain on suuremman armeijan kenraaleja ku mitä Suomen maasta löytyy. Voitteko kuvitella juttelevanne iltanuotiolla, tai kenties kävelyllä kaupungista toiseen, tällaisen henkilön, presidentin, kuninkaan tai kenraalin kanssa?

”…hän nousee armahtamaan teitä.”

Herrat joita täällä ei uskalleta lähestyä, kun ei tiedetä miten käyttäytyä tai olla, puhua tai mille vitseille pitää nauraa ja miten äänekkäästi, ei kuitenkaan oo mitään verrattuna Häneen, jonka Sanaa alussa on tarjolla jakeen verran. Häneen, joka loi tämän kaiken. Kuinka paljon suurempi Jumala on yhtä maallista johtajaa?

Mietin usein sitä, miten kristityn vaelluksesta puhuttaessa puhutaan horjumisesta ja kompuroinnista. ”What if stumble, what if I fall? What if I make fools of us all? Will the love continue when my walk becomes a crawl.. what if I stumble, and what if I fall?” Ja miulle tuli mielikuva Jumalasta, joka “odottaa, että voisi olla meille armollinen”. Ja se askel kun me astutaan eteenpäin ja maa pettää meidän alta, Jumala ”nousee armahtamaan meitä”. On jotenkin.. järisyttävää tajuta edes pieni osa siitä, mitä Jeesus lopulta teki meiän puolesta. Jumala tuli ihmiseksi, kohtasi ja auttoi sairaita joista muut eivät välittäneet, käveli Emmauksen tiellä kahden surevan seuraajansa kanssa, lohduttaen ja opettaen. Jumala tuli kohtaamaan ihmistä.

Oon sanaton tän äärellä. Kaikkeuden Herra odottaa lähtövalmiina valtaistuimellaan, että kun hänen rakas lapsensa horjahtaa, hän on jo ottamassa kiinni.

DC Talk: What if I Stumble
Spotlight:  Luuk 24:13-35, Ps 147, Jes 40:25-26

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ei kommentointi väärin oo, jopa ihan suotavaa! Ikävähän tässä muuten tulee pitää blpgia keskenänsä.