Näytetään tekstit, joissa on tunniste rohkaisu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rohkaisu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. elokuuta 2015

Crossroads

Otsikko oikeastaan määrittää tätä tekstiä hyvin paljon. Tietyllä tapaa, olin, olen, taas elämässäni tienristeyksessä. Ja se on yhtäaikaa turhauttavaa, stressaavaa ja jopa ahdistavaa, mutta toisaalta hienoa, jännittävää, etuoikeutettua ja kiitollista. Kaikinpuolin hämmentävä tilanne.

Pitkä hiljaisuus blogissani johtunee siitä, että työssäni lastensuojelussa vähemmän tuli luettua Raamattua ja hengellisiä kirjoja, jotka olisivat kirvoittaneet mitään ajatuksia. Lisäksi, tuntuu että vloggaajat ovat vieneet blogilukijat mennessään, eikä blogit enää ole sellainen juttu kuin muutama vuosi takaperin.

Mutta pitkään mietin kirjoittamista ja mietin millainen teksti sopisi blogini nimien alle. Kanssasi matkalla. Uskon - siis olen?

Tein töitä helmikuuhun asti ja lähdin Patrialle aloittamaan opintojani liikennelentäjäksi Suomen Ilmailuopiston oppilaana. Patria vastasi PPL vaiheesta (Private Pilot License).  Nyt minulla on yksityislentäjän lentolupakirja ja olen muuttanut juuri tänään Poriin Ilmailuopiston asuntolaan. Tunnelma on ristiriitainen, porukka on innoisaan, samalla jännittynyt ja ärsyyntynyt. Ja kuulun siihen joukkoon.


Patrialla lensimme pienemmillä yksimoottorisilla koneilla, tällä pääsemme lentämään ensi keväänä mittarilentoteorioiden jälkeen, jotka päättyvät joulukuussa. DA 42, Diamond.

Tässä viime vuosina on tuntunut... "Hiljaiselta" Jumalan suhteen. En ole elänyt päivittäin työssäni Jumalan lähellä ja lukenut Sanaa voidakseni tehdä työni paremmin. Lisäksi olen huomannut, että monilla elämän osa-alueilla on tullut "takapakkia" kristityn elämän(tavoissa) suhteen. Esim. kiroilu on tarttunut uudelleen ja koitan päästä siitä jälleen eroon, toisaalta se ei itseäni häiritse samalla tavoin kuin ennen. Seura tekee kaltaisekseen, en ole oikein siis viettänyt aikaani oikein.

Mutta yhtäkaikki olen saanut huomata elämässäni monen monta kertaa, että Herra johtaa askeleitani ja johdattaa, vaikka itse välillä tempoilen oikealle ja vasemmalle, ennemmin kuin katsoisin eteen ristiä kohti ja pyrkisin kaikin voimin pysymään sillä tiellä. Mieleeni tulee 2. Tim kirjeen sana: "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää." Ja se on uskomattoman lohdullista.

En sano tässä sitä, että katsoisin oman elämäni syntitahroja, tai kehottaisin harvoja lukijoitani siihen, läpi sormien ja antaisin luvan repsahtaa, sillä "Herra kyllä armahtaa". Ei. Vaan tuhlaajapojan tavoin tajutessani oman lohduttoman tilanteeni voin juosta takaisin Herran luo ja Hän on jo kääntyessäni juoksemassa minua vastaan, vaatettamassa minua ja sanomassa maailmalle: "Tämä on minun rakas poikani. Hän oli kuollut, mutta on palannut eloon."

Se jos jokin on upeaa.

Tällaista pohdin tässä elämäntilanteessa. Kiitollisuuteni kumpuaa ennen kaikkea Herran hyvyydestä ja eräänä suurimpana osoituksena Herran huolenpidosta olen saanut elämääni upean nuoren naisen, jonka olen saanut kihlata omakseni ja jonka kanssa vietämme ensi vuonna häitä. Sen lisäksi, että olen saanut upeita uusia kavereita ja ystäviä, saanut viettää hienoja hetkiä Helsingissä elon aikana ja päässyt töistä aloittamaan liikennelentäjän opinnot, Herra on suonut minulle kumppanin. Herra on hyvä. Ja sinulla lukija, on sama Jumala. Eri polku, eri askeleet, mutta sama johdattaja. Rohkaisen luottamaan hänen haltuunsa koko elämäsi, sillä niin on hyvä (San 3:5-6).


torstai 25. huhtikuuta 2013

Brother in arms

Niin tämä armeija sitten pyörähtää rullailemaan. Ensimmäisenä päivänä ja siitä eteenpäin Kärkikomppaniassa, jossa olen, on ollut älytön juoksutus päällä. Sisäkuri on tarkinta koko kasarmilla, huutoa tulee pienimmästäkin virheestä: takin tasku on puolisenttiä auki, kengän nauhan pää repsottaa hieman, nappi ei ole kiinni takista.

Ja uudestaan. Niille, jotka ei tiedä käytäntöä, intissä on tapana istua ryhdissä, nyrkit polvilla kädet suorina tuijottaen katon rajaa leuka ylhäällä valmiina minuutti, ennenkuin tulee käsky siirtyä. Jos siirtymisen aikana havaitaan puhetta, hidasta toimintaa tai varustus ei ole kunnossa edellä mainitulla tavalla, otetaan koko homma uusiksi. Minuutti istumista, "jäpitystä" ja sitten uudestaan paremmalla onnella.

On varsin jännää olla paikassa, jossa joutuu kasvokkain sen kanssa, että pienimmästäkin virheestä suoritustasi arvostellaan ja sitä joudutaan harjoittamaan niin kauan kunnes suoritus on kouluttajan mielestä virheetön.

Tietyllä tapaa tässä konkretisoituu hyvin se, mitä tapahtuu kun ihminen kokee niin kutsutun herätyksen tai uskoontulon, tai herää synnintuntoon tai miksi sitä haluaa kutsua tai olla kutsumatta. Alku ihanuuden jälkeen koittaa harmaampi arki.

Ensin olet valittu, olet sitä valittua joukkoa, joka ylistäen lähetetään matkaan kohti määränpäätä. Olet iloinen, jännittynyt ja innoissasi. Seuraavaksi tulee pieni stoppi matkaan, jotain pysähtyy. Astut ulos bussista miettimään mitä tapahtuu seuraavaksi. Saman tien tajuat, kuinka jokainen asia mitä teet, on jollain tapaa väärin, huomaat, miten tarkoituksesi tehdä asioita hyvin ei riitä, sillä et tee niitä kuitenkaan siten kuin käsketään. Et ole sen ihannekuvan kaltainen, josta kaikki puhuvat ympärillä. En ole täydellinen taistelija, kristitty hengen miekan kantaja.

Joudun harjoittelemaan uudestaan ja uudestaan asioiden tekemistä, ihan perusasioista alkaen että tosipaikan tullen minä osaan ja pystyn tekemään sen mitä minun tehtävälleni on vaadittu ja voin kannustaa ja opastaa muita siinä. Olin sitten jääkärijoukkueen joukkueenjohtajana tai sitten kristittynä paimenena.

Yhtäkaikki, joudun kokemaan kovan koulutuksen, jos minusta halutaan koulia hyvä ja luotettava johtaja. Elämässäkin voinee käydä joskus niin. Ahdistaa, ottaa pannuun ja suunta on hukassa. Päämäärä katoaa ja ainoa mitä on jäljellä on kaveri vieressä, joka kannustaa jatkamaan matkaa. Ehkä hänkään ei tiedä päämäärästä tai matkasta sinne, mutta hän kulkee vierellä. Itsehän pidän tuota kaveria Jeesuksena, joka ei koskaan petä, ei koskaan jätä ja ottaa rinkan kantoon ja nostaa väsyneen matkaajan pystyyn ja  hoitaa homman lopulta itse kotiin.

Tällaista pohdin tässä ensimmäisen juoksutus viikon aikana.

Tänään kirjoittelen tätä oppilaskunnan huoneesta valittuna hengellisen jaoston puheenjohtajaksi. Mahtavaa olla valittua ja saada välillä hetki aikaa hengähtää intistä ja paneutua myös hengelliseen työhön täällä raskaassa kasarmiarjessa. Siunausta!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Work For the Lord

Kun tuntee olevansa liian nuori, tai epäröi tulevaa...
Jer 1:7-8: "Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."

Kun tuntuu, ettei ole kelvollinen...
Jes 54:10: "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi."

2. Kor 12:9: "Mutta hän on vastannut minulle: 'Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima."

Kun epäilen Jumalan huomaavan minua lainkaan...
Jes 30:18: "Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!"

Kun epäilen, ettei armo riitä...
Room 8:38-39: "Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Kun kyseenalaistan Jumalan suunnitelman...
Jes 55:9: "Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."

Ps 138:7-8: "Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, sinun väkevä kätesi pelastaa minut. Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!"

Kun pelkään, on hankala luottaa...
5. Moos 33:27a: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret."

Room 8:31: "Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?"

Kun julistaminen tuntuu valuvan hukkaan...
1. Kor 1:18: "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."

Matt 10:14: "Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne."

Jes 55:10-11: "Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöittyy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän jonka minä sille annan, ja se saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän."

Kun koettelemus kohtaa...
1. Kor 10:13b: "Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."

Room 5:3-5: "Me iloitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen."

Kun epäilen omaa kastettani, onko minussa Pyhä Henki...
Ap.t 2:38: "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen."

1. Kor 1:13: "Onko Kristus jaettu? Onko Paavali ehkä ristiinnaulittu puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?"

Gal 3:27: "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne."

Kun tuntuu, etten voi enää tehdä enempää...
Fil 4:6: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon."

Kun tuntuu, ettei minulla ole paikkaa seurakunnassa...
1 Kor 12:14: "Eihän ruumis muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: 'Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen', se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: 'Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen', se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi."

Kun huolet ja murheet painavat...
Matt 6:33-34: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

Ps 34:19: "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."

Nämä, ja monet muut jakeet, ovat rohkaisseet itseäni tässä työssä jota teen. Aina siitä hienosta ja mahtavasta hetkestä asti, kun pääsin isoseksi, tähän päivään, kun voin julistaa evankeliumia nuortenilloissa, rippileireillä, seurakunnissa, täällä blogissa tai bändini kanssa keikkaillessa. Ne kysymykset tosin, joita pohdin lähtiessäni isoseksi ja joita kohtasin kun toimin isosena, eivät paljoa ole muuttuneet. Ne perus ajatukset nousevat edelleen pintaan:

"Olenko riittävän taitava puhuja? Osaanko elää todeksi sen, mitä opetan? Entä jos kompuroin ja teen kristityn nimestä naurunalaisen? Tuntuu niin riittämättömältä."

Kaikesta siitä osaamisesta huolimatta, filosofisesta, teologisesta ja apologian kiemuroista, jota olen omaksunut ja opetellut, olen silti aina yhtä tyhjän kanssa evankeliumin sanoman äärellä. Minulla ei ole mitään sanottavaa, tiedän, että jos kukaan kuulijoista tietäisi syntieni määrän, hän nauraisi minun armon julistukselleni.

Mutta ehkä juuri siinä, että tunnen itseni pieneksi ja mitättömäksi ennen kuin avaan suuni, joku suurempi ja merkitsevämpi voi toimia minun kauttani. Oma tahtoni puhua omia asioita, omia mielipiteitäni, on lähellä nollaa ja periaatteessa juuri silloin kun tuntuu, etten osaa sanoa mitään, saan luottaa varmana siihen, että Herra hoitaa asiansa kuntoon. Enhän minä itselleni voittoa tavoittele tässä, vaan haluan kertoa Vapahtajasta muille. Jumala voi vain hävitä, mikäli hän ei auta minua siinä. Minä en voita ketään elämään, Kristuksen Sana tekee sen työn. Vilpittömän sydämen Herra tuntee.

Tällaisia kysymyksiä pohdin joskus isosena, isoisona ja apuohjaajana leireillä. Ja edelleen, kun olen nuorisotyönohjaaja, gospelmuusikko ja varusmiesdiakoni - kirkon alan ammattilainen ja jokapaikanhöylä - olen edelleen yhtä uunona, kun jotain pitäisi mennä maailman eteen kertomaan Jeesuksesta. Avaan suuni ja kerron: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..."

Ja se riittää.

music: DC Talk - What If I Stumble?

perjantai 15. helmikuuta 2013

Through the valley of death

"Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon, ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan. En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt." Job 6:8-10

Kuulin joku aika sitten ajatuksen, joka joiltain vuosilta on itsellenikin tuttu. Kristitty ystäväni toivoi kuolemaa. Niin olisi helpompaa olla, koska elämäntilanne oli niin painostava. Ei niin, että tekisi itse sen eteen jotain, vaan niin kuin Job tässä. Juha Vähäsarjan hartauskirja, josta bongasin nyt tämän kohdan, joka toi ystäväni silloisen ahdistuksen mieleen, jatkaa tästä kohdasta:

"Uskovan ihmisen ahdistus on erityisen raskas silloin, kun hengellinen yhteisö ei anna lupaa olla heikko tai sairas. On pakko yrittää olla vahvempi kuin on ja terveempi kuin lääkäri määrää. Hengelliset opastajat saattavat vielä löytää sairauden syyn sairaasta itsestään. Silloin eivät ole kaukana Jobin sanat, joissa hän toivoo Jumalan itse lopettavan tuskan ja ottavan kärsivän luoksensa lepoon. Sillä Jumalaa hän ei ole koskaan kieltänyt."

Joskus saattaa olla niin, että meidät lasketaan pimeyteen, englanniksi Psalmi 23:4 kuuluu hieman erisävyssä: "Yes, though I walk through the valley of the shadow of death --", vaikka olisin kulkemassa pimeän laakson läpi, enkä laaksossa. Se vaellus siellä ei ole ikuinen, vaan se on läpivaellus. Tunne on tuttu varmasti itse kullekin, mutta on hyvä muistaa, että se todellakin on vain läpivaellus, jossa Jumala vaeltaa rinnalla, johdattaa paimensauvallaan.

Varsinkin silloin, jos joutuu painostuksesta luopumaan jostain itselle tärkeästä tai ei voi ymmärtää syytä tapahtumille, tunteet saattavat olla hyvinkin epätoivon sävyttämiä. Sieltä kumpuaa vilpitön, jotenkin paradoksaalisesti toisaalta toivon täyteinen rukous, että Herra ottaisi asiat haltuunsa. Että voisin jo astua hänen luoksensa ja antaa Hänen pyyhkiä kyyneleeni. Jättää oudon, epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta herättävän maailman taakseni.

Tuossa tilanteessa olevalle en toisaalta osaa muuta rohkaisua sanoa, kuin että tuhannenkin askeleen matka taivalletaan askel kerrallaan. Ja jokainen päivä on lähempänä sitä päivää, kun pimeä laakso jää jälkeen ja näemme taas sen ihmeen, minkä Jumala on meille varannut. Ja jos "minä olen ihme, suuri ihme --", mitä kaikkea Herra onkaan varannut minulle, meille! Herra on hyvä. Meidän toivo ei pääty edes kuolemaan. Voimme aina rukoilla Psalmin 138 sanoin: "Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!"

Jotenkin hyvä fiilis tänään, eka inttipäivä takana ja kuuntelen KLS:ää. Kiitän Luojaani Sinusta. Sitä teen, ystävä hyvä. (Mark 10:18) Vaikuttaa porukka kasarmilla ihan rennolta, nyt lauantaina lähtö varusmiespappi- ja varusmiesdiakonikurssille Haminaan yhdessä muiden hihhuleiden kanssa. Te jotka seurailette blogia, pyydän esirukousta inttiuralleni ja te, jotka satunnaisesti näitä luette voitte toki myös rukoilla puolestani. Kiitos!

"Piruntorjuntaupseeri" Honkanen kuittaa.

"Yksin vain sinun kanssasi, Jumalani, minä vaellan tielläni.
Mitä minun tarvitsisi pelätä kun olet lähellä,
Oi Herra, joka hallitset yötä ja päivää?
Sinun käsissäsi olen paremmassa suojassa
Kuin jos minulla olisi vartiojoukko ympärilläni."
(vapaa suomennos)

- Pyhän Columban rukous


Spotlight: Job 6, Ps 23; 138
Thoughts: Juha Vähäsarja - Joka päivä lupaus kantaa