Tunnisteet
Hoosea
(2)
Ilo
(2)
Isä
(4)
Jeesus
(11)
Jumala
(3)
Jumalan lapsi
(6)
Luoja
(5)
Raamattu
(8)
Uusi Testamentti
(1)
Vanha Testamentti
(5)
ajatus
(17)
apologia
(4)
armo
(13)
avioliitto
(3)
ehtoollinen
(1)
epäilys
(1)
evankeliumi
(8)
identiteetti
(5)
isonen
(1)
johdatus
(8)
joulu
(1)
kaipuu
(1)
kallio
(2)
kaukainen Jumala
(3)
kristityn elämä
(20)
kärsivällisyys
(3)
lupaus
(3)
lähetys
(5)
lähimmäinen
(2)
matoinenperuna
(1)
mielipide
(7)
musiikki
(3)
nainen
(1)
opetus
(6)
paradoksi
(6)
pelastus
(7)
pessimismi
(1)
pääsiäinen
(3)
rakkaus
(6)
rauha
(3)
relativismi
(1)
ristiriita
(3)
rohkaisu
(4)
rukous
(7)
sinä
(1)
suru
(1)
symbioosi
(1)
synti
(5)
tahto
(2)
taivas
(1)
toivo
(7)
toivottomuus
(4)
totuus
(4)
uhri
(2)
usko
(6)
ylösnousemus
(2)
ystävyys
(3)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lupaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lupaus. Näytä kaikki tekstit
torstai 16. toukokuuta 2013
Impeccable
2. Tim 2 Raamatun kohdassa on yksi suosikki raamatunkohdistani. Se kertoo niin paljon muutamassa jakeessa Jumalasta ja Hänen armostaan.
11 "Tämä sana on varma: -- Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää."
Tässä Paavali kirjoittaa Timoteukselle, miten Kristukseen uskominen käytännössä toimii. Kasteessa me puemme tavallaan Kristuksen yllemme, jolloin "elämme Hänen elämää" tai ehkä paremmin, Hän elää meidän elämässämme ja parhaimmassa tapauksessa meidän elämää. Kristus minussa.
Kaste saa sisältönsä ristinkuolemasta. Ristillä Jeesus antaa henkensä syntisten puolesta, kaikkien ihmisten puolesta siis, jotta Häneen uskovilla kastetuilla olisi mahdollisuus kulkea lopulta samaa tietä kuin hän - velkamme maksettuna Taivaaseen. Jossa saamme elää Hänen kanssaan. Jos kuolemme Hänen kanssaan (kasteessa) saamme myös elää hänen kanssaan (Taivaassa).
12a "Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan..."
Teksti seurailee logiikkaa: Jos teemme jotakin, siitä seuraa meille jotakin. Jos työnnät sormen kuumaan veteen, poltat sormesi. Tämmöistä logiikkaa. Jos me kestämme lujina uskossamme saamme hallita hänen kanssaan, siis, olla Jumalan lapsia niin kuin Jumalan Poika Taivaassa, valtakunnassa, jolla ei ole loppua. Onneksi Kristus itse vahvistaa uskoani, uskoamme, ja on luvannut olla tukenamme, sillä...
12b "...Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät"
Seuraava sana on melko armoton. Jos me kiellämme hänet, hän on kieltävä meidät. Äkkiseltään armottomuus on melkein pelottavaa ja itselleni ainakin herää kysymys: "Eikö Pietarikin armahdettu?" Tässä kuitenkin uskoisin kyseessä olevan ennemminkin lopullinen kieltäminen, lankeaminen palvomaan epäjumalia ja/tai Kristuksen hylkääminen. Pietari sai anteeksi kieltäessään tuntevansa Jeesuksen, mutta lopultakaan ei hylännyt Jeesusta. Joskus minäkin saatan Hänet kieltää ja silloin tukeutuisin ja kehotan sinuakin, jos näin on käynyt, tukeutumaan siihen mitä evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta (Joh 21:15-20). Jeesus antaa Pietarille anteeksi ja Pietarin kieltämystä ei enää muistella, eikä kaivella. Jeesus EI kieltänyt Pietaria.
Mutta jos hylkäämme Kristuksen pelastajanamme, emmekä tukeudu Hänen armoonsa vaan yritämme omin voimin selvitä "hengissä tästä elämästä", niin siihen tämä kohta puhuu yhtenevästi monen muun kohdan kanssa. Raamattu lupaa pelastuksen vain Kristuksen seurassa ja turvautuessamme häneen, muu on epävarmaa.
Tämän jälkeen sitten tuleekin jae 13, joka on se suosikin suosikki tästä. Se, joka nivoo näitä ajatuksia edelleen yhteen ja kertoo niin paljon Jumalasta:
13 "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää."
Logiikan, jota kohta noudattelee, pitäisi mennä niin, että: "Jos olemme uskottomia, niin hänkin pettää lupauksensa meille." Meidän uskottomuuden pitäisi aiheuttaa Jumalan lupausten raukeaminen tyhjiin! Mutta tässä logiikka ei enää päde. Se ei ole järkevää, niin sanotusti tässä tulee "ristin hullutus" näkyviin:
Vaikka minä olisin uskoton, enkä "kuolisi synnistä pois" joka päivä - jolloin en saisi iankaikkista elämää tai
Vaikka minä en kestäisi lujana uskossani - jolloin en saisi hallita Taivaassa Jumalan lapsena
Vaikka siis horjuisin, olisin epävarma ja vaikenisin silloin kun voisin toimia ja sanoa oikeita asioita...
Hän pysyy silti uskollisena.
Hän ei voi kieltää omaa olemustaan!
Taas, mikä olikaan Herramme nimi, Jeesus? Herra pelastaa. Sitä se nimi tarkoitti. Se on se olemus, joka Herrallamme on. Hän on pelastaja, Hän on rakkaus ja Hän ei ihmisen uskottomuudesta, venkoilusta ja synneistä huolimatta käännä kasvojaan meistä pois, vaan meidän puoleemme.
Hän ei voi kieltää omaa olemustaan, armoa, ihmiseltä joka tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi.
Hän katsoo meitä kohti ja sanoo: "-- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18)
perjantai 8. helmikuuta 2013
God of Promises, part2
Piti edellisen yövuoron aikana kirjoittaa ajatus siitä, mitä on olla Jumalan lapsi. Se on kuitenkin melko itsestäänselvänä otettu asia, kaunis kuva siitä, mitä on olla kristitty, mutta se pitää sisällään muutakin kuin kauniita ajatuksia.
Jos minä pyörittäisin yhtiötä , hakisin automaattisesti palkkalaisikseni pyörittämään firmaa ja hoitamaan juoksevia asioita lahjakkaita, fiksuja ja edustavia henkilöitä. Kun joku henkilö pilaisi firmani maineen tai alkaisi puhua minusta pahaa ja tuhoaisi työilmapiiriä, laittaisin hänet kilometritehtaalle huonoin paperein. "Epäonnistunut tehtävässään".
Jos taas olen perheen isä, yrittäisin kasvattaa lapsistani kunniallisesti käyttäytyviä ja (moraalisesti) oikein toimivia. Silloin kun lapseni kapinoi minun tahtoa vastaan, uhoaa kylillä kilpaa kavereiden kanssa kenen vanhemmat ovat ärsyttävimpiä ja nihkeimpiä ja aiheuttaisi riitoja kotona, en minä sanoisi hänen lapseuttaan irti. Hän on minun lapseni, koska minä olen hänen isänsä.
En voi "irtisanoa" häntä.
Jumalan yksi lupauksista, on ottaa meidät lapsikseen. Jeesuksesta sanotaan (Joh 1:12) "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Vanha käännös; "uskovat hänen nimeensä"; Jeesus [Herra pelastaa]). Paavalikin kirjoittaa Gal 4:7: "Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta."
Lapseus on vanhempien tahdosta ja toimista syntyvä asia. Jeesus antaa sen hänen nimeensä turvautuville. Me olemme kastettuina ja uskon tunnustaessamme Jumalan lapsia. Ja jos olemme lapsia olemme perillisiä, mutta mihin? Mitä lapseuden lupaus pitää sisällään?
Matt 7:9-10:"Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät."
Lapseus ei takaa meille hemmoteltua elämää. Olen aina verrannut Jumalan lapsena olemista näin:
Pikkulapsi varmasti haluaa syödä karkkia, jäätelöä ja muuta mässyä mahan täydeltä ennemmin kuin perunoita. Mutta isä tietää, että lapselle on parasta antaa kunnon ruokaa, ennen herkuttelua, sillä jälkimmäisestä seuraa vain huono olo. Hyvin yksinkertainen periaate: isä tietää paremmin.
Samoin ajattelen Jumalan kasvattavan meitä lapsinaan: Antaen meille PARASTA mitä kuvitella saattaa. Ja parempaakin. Ei aina sitä tikkunekkua, jonka haluamme hetinytmielelläänjoeilen, vaan Isä tietää paremmin.
Hän ei ole yrityspomo, joka katsoo lastaan ansioidensa perusteella ja listaa synnin toisensa eteen ja potkii lapsen ulos perheestä heti. Ei. Hän listaa kyllä synnit ja katsoo ja kertoo mitä siitä seuraa. Jokainen tietää synnin palkan olevan kuolema. Mutta Jumala tahtoo armahtaa jokaisen ja armahtaakin häneen turvautuvat. Yrityspomo potkaisee virheistä pihalle, isä etsii keinoa rakastaa, antaa anteeksi ja kasvattaa lastaan.
Lyhyesti: Lapseus on lupaus siitä, että voimme luottaa Jumalan ajattelevan meidän parastamme ja haluavan lahjoittaa sen meille, ei siksi, että ansaitsemme sen, vaan siksi, että hän haluaa olla Isämme. Omasta tahdostaan. Chesed. (Sanan sisältöä pohdin tässä blogitekstissä)
Ja kaikki tämä sisältyy lupaukseen lapseudesta. Ansioilla me parhaimmillammekin menettäisimme paikan Jumalan "yhtiössä", mutta lapsen aseman saaneena me emme ole enää palkkalistoilla palvelijoina:
Joh 15:15: "En sano teitä enää palvelijoikseni, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut."
Meillä on rauha Jumalan kanssa (Room 5:1) ja saamme kutsua itseämme hänen ystävikseen, hänen lapsikseen.
Mutta lapseudenkaan perusajatus ei ole se, että saamme Jumalalta kaiken pyytämämme. Samoin kuin isät kieltävät yleensä lapselta tikkunekun nyt, heillä voi olla suurempi karkkipussi odottamassa hetken päästä. Isä ajattelee meidän parastamme, joskus yli oman ymmärryksemme.
Kaiken takana on kuitenkin suurin lupaus lapseudesta, se, että olemme perillisiä. Perillisiä Taivasten valtakuntaan, siihen valtakuntaan, jossa Jumala itse asuu meidän kanssamme, jonne Jeesus on luvannut valmistaa meille sijan ja valmistaa tien jota kulkea (Joh 3:16; 14:6). Perillisiä siihen rakkauteen, hyvään ja autuuteen, josta meillä ei vielä ole aavistustakaan. Tai on ehkä väärin sanoa "ei aavistustakaan". Jokainen kai on kokenut sen hetken elämässään, jonka ei tahtoisi koskaan loppuvan. Niin kauniin, onnellisen ja lämpimän hetken, että se lämmittää edelleen mieltä ja nostaa hymyn huulille. Siinä on ehkä vilaus, pieni palanen taivaasta.
Tämän elämän jokainen huippuhetki kuitenkin on vain pieni tikkunekku jonka perään itkemme, kun sen menetämme tai luulemme menettäneemme. Jos joskus saisin sen näkökulman, että näkisin mitä Isä näkee. Unohtaisin tikkunekun ja mielelläni, jopa nauttien, pureskelisin perunoita odotellessani sitä, mitä Isä haluaa rakkaalle lapsellensa antaa.
Jos minä pyörittäisin yhtiötä , hakisin automaattisesti palkkalaisikseni pyörittämään firmaa ja hoitamaan juoksevia asioita lahjakkaita, fiksuja ja edustavia henkilöitä. Kun joku henkilö pilaisi firmani maineen tai alkaisi puhua minusta pahaa ja tuhoaisi työilmapiiriä, laittaisin hänet kilometritehtaalle huonoin paperein. "Epäonnistunut tehtävässään".
Jos taas olen perheen isä, yrittäisin kasvattaa lapsistani kunniallisesti käyttäytyviä ja (moraalisesti) oikein toimivia. Silloin kun lapseni kapinoi minun tahtoa vastaan, uhoaa kylillä kilpaa kavereiden kanssa kenen vanhemmat ovat ärsyttävimpiä ja nihkeimpiä ja aiheuttaisi riitoja kotona, en minä sanoisi hänen lapseuttaan irti. Hän on minun lapseni, koska minä olen hänen isänsä.
En voi "irtisanoa" häntä.
Jumalan yksi lupauksista, on ottaa meidät lapsikseen. Jeesuksesta sanotaan (Joh 1:12) "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Vanha käännös; "uskovat hänen nimeensä"; Jeesus [Herra pelastaa]). Paavalikin kirjoittaa Gal 4:7: "Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta."
Lapseus on vanhempien tahdosta ja toimista syntyvä asia. Jeesus antaa sen hänen nimeensä turvautuville. Me olemme kastettuina ja uskon tunnustaessamme Jumalan lapsia. Ja jos olemme lapsia olemme perillisiä, mutta mihin? Mitä lapseuden lupaus pitää sisällään?
Matt 7:9-10:"Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät."
Lapseus ei takaa meille hemmoteltua elämää. Olen aina verrannut Jumalan lapsena olemista näin:
Pikkulapsi varmasti haluaa syödä karkkia, jäätelöä ja muuta mässyä mahan täydeltä ennemmin kuin perunoita. Mutta isä tietää, että lapselle on parasta antaa kunnon ruokaa, ennen herkuttelua, sillä jälkimmäisestä seuraa vain huono olo. Hyvin yksinkertainen periaate: isä tietää paremmin.
Samoin ajattelen Jumalan kasvattavan meitä lapsinaan: Antaen meille PARASTA mitä kuvitella saattaa. Ja parempaakin. Ei aina sitä tikkunekkua, jonka haluamme hetinytmielelläänjoeilen, vaan Isä tietää paremmin.
Hän ei ole yrityspomo, joka katsoo lastaan ansioidensa perusteella ja listaa synnin toisensa eteen ja potkii lapsen ulos perheestä heti. Ei. Hän listaa kyllä synnit ja katsoo ja kertoo mitä siitä seuraa. Jokainen tietää synnin palkan olevan kuolema. Mutta Jumala tahtoo armahtaa jokaisen ja armahtaakin häneen turvautuvat. Yrityspomo potkaisee virheistä pihalle, isä etsii keinoa rakastaa, antaa anteeksi ja kasvattaa lastaan.
Lyhyesti: Lapseus on lupaus siitä, että voimme luottaa Jumalan ajattelevan meidän parastamme ja haluavan lahjoittaa sen meille, ei siksi, että ansaitsemme sen, vaan siksi, että hän haluaa olla Isämme. Omasta tahdostaan. Chesed. (Sanan sisältöä pohdin tässä blogitekstissä)
![]() |
| Ps. 27: 10: "Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen." |
Ja kaikki tämä sisältyy lupaukseen lapseudesta. Ansioilla me parhaimmillammekin menettäisimme paikan Jumalan "yhtiössä", mutta lapsen aseman saaneena me emme ole enää palkkalistoilla palvelijoina:
Joh 15:15: "En sano teitä enää palvelijoikseni, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut."
Meillä on rauha Jumalan kanssa (Room 5:1) ja saamme kutsua itseämme hänen ystävikseen, hänen lapsikseen.
Mutta lapseudenkaan perusajatus ei ole se, että saamme Jumalalta kaiken pyytämämme. Samoin kuin isät kieltävät yleensä lapselta tikkunekun nyt, heillä voi olla suurempi karkkipussi odottamassa hetken päästä. Isä ajattelee meidän parastamme, joskus yli oman ymmärryksemme.
Kaiken takana on kuitenkin suurin lupaus lapseudesta, se, että olemme perillisiä. Perillisiä Taivasten valtakuntaan, siihen valtakuntaan, jossa Jumala itse asuu meidän kanssamme, jonne Jeesus on luvannut valmistaa meille sijan ja valmistaa tien jota kulkea (Joh 3:16; 14:6). Perillisiä siihen rakkauteen, hyvään ja autuuteen, josta meillä ei vielä ole aavistustakaan. Tai on ehkä väärin sanoa "ei aavistustakaan". Jokainen kai on kokenut sen hetken elämässään, jonka ei tahtoisi koskaan loppuvan. Niin kauniin, onnellisen ja lämpimän hetken, että se lämmittää edelleen mieltä ja nostaa hymyn huulille. Siinä on ehkä vilaus, pieni palanen taivaasta.
Tämän elämän jokainen huippuhetki kuitenkin on vain pieni tikkunekku jonka perään itkemme, kun sen menetämme tai luulemme menettäneemme. Jos joskus saisin sen näkökulman, että näkisin mitä Isä näkee. Unohtaisin tikkunekun ja mielelläni, jopa nauttien, pureskelisin perunoita odotellessani sitä, mitä Isä haluaa rakkaalle lapsellensa antaa.
maanantai 28. tammikuuta 2013
God of Promises, part1
Raamattu on täynnä lupauksia. Jumala on ilmoittanut tahtonsa meille profeettojen välityksellä ja simppelisti nidottuna yhteen lupaukset tiivistyvät monin kerroin ja tavoin Jumalan lapseuteen. Jumalan lapseksi tulemme kasteen kautta ja tunnustaessa uskomme niin sydämessä kuin ääneen: "Jeesus on Herra". Sanotaan, että usko on Jumalan lupauksiin tarrautumista, mutta mitä kaikkea muuta Jumala on luvannut meille jos kuljemme Hänen kanssaan?
Yksi lupauksista, jota ensiksi pohdin, on Herran rauha. "Herran rauha olkoon teidän kanssanne... Jääkää Herran rauhaan." Herran siunauskin loppuu sanoihin: ...ja antakoon teille rauhan.
Vanhassa Testamentissa toteutuu usein muoto jos - niin. Jos kansa tottelee Jumalaa, niin Jumala siunaa heitä. Jos kansa rikkoo Jumalan tahdon, niin kansaa kohtaa kirous. "Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne." (Sak8:16) Ja onhan se niin; Missä on oikeus ja totuus, siellä on rauha. Ei ole valhetta, petosta tai murhaa jota tarvitsisi piilotella. Synnin peittely on kuin märkivä haava sidoksen alla: piilossa, mutta tuottamassa kipua, tuskaa ja kuolemaa.
Jeesus lupaa meille Johanneksen evankeliumissa: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh 14:27) Samoin kirjeissä mainitaan Herran rauhasta, joka on luvattu meille: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil 4:6-7)
Miten itse ymmärrän nämä lupaukset, ei suinkaan ole sitä, että jokainen stressitekijä, ongelma ja vastoinkäymisen tuoma tuska ja kipu häviäisivät salaperäisenmyhkäisesti päivästä tai elämästä. Jokaisella meillä on ollut kokemus tilanteesta, jossa ahdistaa ja pelottaa, eikä se tilanne aina lopu Jumalan interventioon, siis siihen, että Jumala puuttuu asiaan ryntämäällä supersankariviitta päällä sisään.
Mitä sitten Jumalan rauhasta voisi sanoa? Jeesuksen lupaus päättyy kehotukseen: "...Älkää vaipuko epätoivoon", ja kirjeessä rauhan lupauksesta sanotaan lopuksi: "...että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Jumalan rauha siis varjelee meidän olemustamme, että emme vaivu epätoivoon, vaan pysymme Kristuksessa, jonka ansiosta meillä on toivo. Jeesus lunasti meidät synniltä, kuolemalta ja Saatanalta takaisin Jumalan lapsiksi, ja silloin voimme huutaa Jumalaa Isäksi. Jumalan lapsi. Minä ja sinä.
Rauha on myös jotain, mikä ylittää kaiken ymmärryksen.
Muistele hetki opetuslapsia myrskyssä, ja Jeesusta nukkumassa veneessä. (Mark 4:35-41)
Opetuslapsista osa oli kalastajia, jotka tunsivat varmasti veden vaarat ja kuinka toimia myrskyssä. Tämä myrsky oli kuitenkin ilmeisesti heidän ammattitaidolleen liikaa. He eivät kestäneet pelkoa ja heidän uskonsa murtui. Tällä kertaa tosin Jeesus tyynnytti myrskyn heidän silmiensä edessä. Joskus tuntuu, että itsekin kaipaan sellaista rauhaa oman elämäni myrskyihin, että voisin katsoa Jumalan käden liikahtavan ja sanovan "Vaikene, ole hiljaa!" ja elämäni myrsky tyyntyisi minun istuskellessa rauhassa sohvalla.
Mielestäni Jeesuksen lupaaman rauhan ihme näkyy kuitenkin siinä, että se antaa myrskyn keskelle toivon. Se muuttaa opetuslasten hädän veneessä luottavaiseksi uskoksi Jumalaan. Me emme huuda paniikissa myrskyn keskellä, "Herra, etkö välitä? Etkö huomaa, että me hukumme? Herra, herää ja vastaa, auta meitä!", vaan vaikkemme ymmärrä aina tilannetta, myrskyn voimaa ja suuruutta, meillä voi olla yli ymmärryksen käyvä rauha.
Suurin myrsky elämään on kuitenkin syntynyt synnistä. Herra vihaa syntiä, eikä se viha laannu ilman sovitusta. Omatuntokin herkästi muistuttelee tekemistämme erheistä. Mutta Jeesus lupasi jättää meille rauhan, oman rauhansa, jota ei maailma tunne, tiedä, eikä kohtaa muuna kuin hulluutena: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa." (Room 5:1)
Kun pyydämme Herran rauhaa, Hän todella haluaa antaa sen meille. Syntien sovituksen, Jumalan lapsen arvonimen, Isän rakkauden ja kaiken sen, mitä tarvitsemme elääksemme. Jumalan valtakuntaa kannattaa etsiä.
Yksi lupauksista, jota ensiksi pohdin, on Herran rauha. "Herran rauha olkoon teidän kanssanne... Jääkää Herran rauhaan." Herran siunauskin loppuu sanoihin: ...ja antakoon teille rauhan.
Vanhassa Testamentissa toteutuu usein muoto jos - niin. Jos kansa tottelee Jumalaa, niin Jumala siunaa heitä. Jos kansa rikkoo Jumalan tahdon, niin kansaa kohtaa kirous. "Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne." (Sak8:16) Ja onhan se niin; Missä on oikeus ja totuus, siellä on rauha. Ei ole valhetta, petosta tai murhaa jota tarvitsisi piilotella. Synnin peittely on kuin märkivä haava sidoksen alla: piilossa, mutta tuottamassa kipua, tuskaa ja kuolemaa.
Jeesus lupaa meille Johanneksen evankeliumissa: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh 14:27) Samoin kirjeissä mainitaan Herran rauhasta, joka on luvattu meille: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil 4:6-7)
Miten itse ymmärrän nämä lupaukset, ei suinkaan ole sitä, että jokainen stressitekijä, ongelma ja vastoinkäymisen tuoma tuska ja kipu häviäisivät salaperäisenmyhkäisesti päivästä tai elämästä. Jokaisella meillä on ollut kokemus tilanteesta, jossa ahdistaa ja pelottaa, eikä se tilanne aina lopu Jumalan interventioon, siis siihen, että Jumala puuttuu asiaan ryntämäällä supersankariviitta päällä sisään.
Mitä sitten Jumalan rauhasta voisi sanoa? Jeesuksen lupaus päättyy kehotukseen: "...Älkää vaipuko epätoivoon", ja kirjeessä rauhan lupauksesta sanotaan lopuksi: "...että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Jumalan rauha siis varjelee meidän olemustamme, että emme vaivu epätoivoon, vaan pysymme Kristuksessa, jonka ansiosta meillä on toivo. Jeesus lunasti meidät synniltä, kuolemalta ja Saatanalta takaisin Jumalan lapsiksi, ja silloin voimme huutaa Jumalaa Isäksi. Jumalan lapsi. Minä ja sinä.
Rauha on myös jotain, mikä ylittää kaiken ymmärryksen.
Muistele hetki opetuslapsia myrskyssä, ja Jeesusta nukkumassa veneessä. (Mark 4:35-41)
Opetuslapsista osa oli kalastajia, jotka tunsivat varmasti veden vaarat ja kuinka toimia myrskyssä. Tämä myrsky oli kuitenkin ilmeisesti heidän ammattitaidolleen liikaa. He eivät kestäneet pelkoa ja heidän uskonsa murtui. Tällä kertaa tosin Jeesus tyynnytti myrskyn heidän silmiensä edessä. Joskus tuntuu, että itsekin kaipaan sellaista rauhaa oman elämäni myrskyihin, että voisin katsoa Jumalan käden liikahtavan ja sanovan "Vaikene, ole hiljaa!" ja elämäni myrsky tyyntyisi minun istuskellessa rauhassa sohvalla.
Mielestäni Jeesuksen lupaaman rauhan ihme näkyy kuitenkin siinä, että se antaa myrskyn keskelle toivon. Se muuttaa opetuslasten hädän veneessä luottavaiseksi uskoksi Jumalaan. Me emme huuda paniikissa myrskyn keskellä, "Herra, etkö välitä? Etkö huomaa, että me hukumme? Herra, herää ja vastaa, auta meitä!", vaan vaikkemme ymmärrä aina tilannetta, myrskyn voimaa ja suuruutta, meillä voi olla yli ymmärryksen käyvä rauha.
Suurin myrsky elämään on kuitenkin syntynyt synnistä. Herra vihaa syntiä, eikä se viha laannu ilman sovitusta. Omatuntokin herkästi muistuttelee tekemistämme erheistä. Mutta Jeesus lupasi jättää meille rauhan, oman rauhansa, jota ei maailma tunne, tiedä, eikä kohtaa muuna kuin hulluutena: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa." (Room 5:1)
Kun pyydämme Herran rauhaa, Hän todella haluaa antaa sen meille. Syntien sovituksen, Jumalan lapsen arvonimen, Isän rakkauden ja kaiken sen, mitä tarvitsemme elääksemme. Jumalan valtakuntaa kannattaa etsiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
