Näytetään tekstit, joissa on tunniste synti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Ten New Commandments

Kirjoitin suvaitsevaisuuden kymmenen käskyä, koska ollaan saatu edelliset kymmenen käskyä rikottavaksi ja rikkomukset suvaittaviksi. Näitä voisi kai jalostaa, mutta nämä tulivat mieleeni saunan jälkeen:

Suvaitsevaisuus on oleva arvojesi perusta, sinulla ei voi olla muita arvoperusteita.
Älä käytä väärin suvaitsevaisuus termiä.
Pyhitä suvaitsevaisuus -hankkeet.
Kunnioita suvaitsevaisuuden puolestapuhujia.
Älä tuomitse.
Älä vehkeile suvaitsemattomien kanssa.
Älä vie suvaitsevaisuutta taakse päin.
Älä anna suvaitsematonta todistusta lähimmäisestäsi
Älä tavoittele takapajuisuutta
Älä taistele suvaitsevaisuutta vastaan, vaan mittaa kaikkea ja kaikkia sen suvaitsevaisuuden mukaan.

Miksi kirjoitan tätä nyt, johtuu siitä, että näin mielenkiintoisen otsikon ja luin jutun suvaitsevaisten ihmisten aikaansaannoksista. Menestyvän IT alan yrityksen toimitusjohtaja hiillostettiin ulos virasta, koska hän oli lahjoittanut rahaa kampanjalle, joka ajoi homoavioliittolain mitätöimistä.

"Suvaitse kaikkia ihmisiä koko sydämestäsi, koko mieleltäsi, kaikella ymmärrykselläsi ja sielullasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." - Latteuksen evankeliumi

Miksi joku hiillostetaan ulos mielipiteensä vuoksi, kun toisen taipumuksen mukaan ei saa olla palkkaamatta töihin? Anteeksi jos en ymmärrä logiikkaa. Jos tyyppi hoitaa hommansa hyvin, hän voinee sen hoitaa? Paavali toteaa, että vaikka joku julistaisi Kristusta silkasta kiusantekemisestä, julistakoon. Hän on tyytyväinen niin pitkään, kunhan hän puhuu oikein. Jos Audin nimeen vannova on Ford myymälän ykköstykki, miksi hänet pitäisi erottaa siksi, että hän omistaa Audin? Selittäkää joku tämä logiikka.

Onneksi uutinen on jenkeistä. Toivon todella, että niin kuin kaikki muukin on laimennettu Suomessa mauttomaksi ja hajuttomaksi, myös tämä jenkkilän piirre rantautuisi Suomeen laimeampana ilmiönä. Tai jättäisi vaikka rantautumatta. Miten suvaitsevaisuuden puolestapuhujat voivat älyllisen rehellisesti painostaa jotain toista ihmistä hänen mielipiteidensä ja arvojensa vuoksi alas tuollaisesta asemasta? Miksi he, jotka yrittävät etsiä oikeutta syrjityille ja pitävät itseään Martin Luther Kingin kaltaisina vapaustaistelijoina painavat nyt muita syrjään?

En tiedä pitäiskö näille uutisille itkeä vai nauraa. "Suvaitse, niin kuin minäkin suvaitsen" kuuluu mantra joka puolelta. Tuo toinen ei suvainnut, hän ansaitsi sen mitä hänelle tehtiin. Heitetään arpaa hänen toiminimikkeestään. Lopun aikoina kai tehdään uusi taivas ja uusi maa. Uuden maan liiton papit saarnaavat: "Meillä ei voi olla muita arvoperusteita." Tämän uuden maailman messias ei täyttänyt lakia, vaan hän kumosi ja uudisti sen. Halleluja! Se oli ihmisten mielestä parempi, sillä se suvaitsi heidän elämäntapaansa. Ihmiset katsoivat sitä ja he näkivät, että se oli heidän mielestään hyvä. Näin meni pyhä päivä.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Newly found heresies

Kuulin keskustelun joku aika sitten, että jumalanpilkka pitäisi poistaa rangaistavana tekona laista, koska... no, eihän siitä enää nykyisin ketään rangaista. Pykälä siitä kuuluu näin:

Rikoksista yleistä järjestystä vastaan §10:

Joka
1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta

on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Oli mielenkiintoista lukaista tuo ja todeta, että kylläpä on vaan ev.lut kirkon eräitä järjestöjä vastaan kirjoitelluissa teksteissä aika paljon lainrikkomista havaittuna. Lisäksi moni, mikäli on tutustunut esimerkiksi luterilaisuutta määrittäviin Tunnustuskirjoihin ja Raamattuun, voinee allekirjoittaa sen, että jopa kirkon sisällä tapahtunut muutos on askel §10 rikkomista kohtaan. Joka "julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä ...(ev.lut kirkon järjestö, esimerkiksi)... pitää pyhänä" olisi tuomittava sakkoihin tai enintään 6kk rangaistukseen vankilassa.

Nyt jos ajatellaan esim kirkkolain, Tunnustuskirjojen ja Raamatun sanan mukaan (kolme todistusta katsotaan melko päteväksi), niin Raamattuhan on inspiroitua Jumalan Sanaa ja sellaisenaan Pyhä. Moni menee tässä vaiheessa sekoittamaan kultilliset puhtaussäädökset, juutalaisen lainsäädännön ja moraalisen ja eettisen lain keskenään, eikä (osaa tehdä) tee näiden välille mitään eroa ja sikäli tulevat tähän päätelmään: "Koska enää ei kivitetä syntisiä, pitää myös moraalinen lainsäädäntö päivittää." Tosi asiassahan maallinen lainsäädäntö rangaistuksineen ja kultillinen puhtaussäännöstä täytettiin ristillä, Kristus sanoi itse: "'Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.'" (Matt5:18) Siksi Raamattu on pätevä moraalisine säädöksineen tähän päivään, vaikka emme kivitäkään aviorikoksesta enää ketään.

Näin simppelistä päättelyketjusta on kyse. Ei sen kummempaa teologiaa. Silti moni menee tässä eksyksiin ja pieleen ja mielummin tekee omat päätöksensä Raamatun Pyhyyden suhteen ja muokkaa sanomaa. Tämä taasen voidaan nähdä §10 rikkomisena: he häpäisevät sitä, mikä on Pyhää, Jumalan Sanaa. Lisäksi kirkkolaissa ja ekumeenisissa konsiileissa (joihin luterilainen kirkko, ainakin 3, tietääkseni 4 ensimmäiseen, sitoutuu, jos jotakuta kiinnostaa niiden sisältö, saa tutkia täältä englanniksi) on määritelty tietynlaisia hereettisiä oppeja, joihin kuuluu sellaisia piirteitä kuin: Korostettiin tietoa, ei esimerkiksi uskon hulluutta (1.Kor 1:18), kiellettiin kolminaisuus, jonka sivutuotteena Kristuksen jumaluus, syntien sovitus ja ylösnousemus mitätöitiin, kiellettiin perisynti ja sen vaikutus ihmisyyteen. Kaikille liikkeille ominaista oli yleensäkin Raamatun tekstien valikoitu tulkinta ja omien lähteiden lisääminen.

Lisäksi seuraavassa pykälässä muuten kriminalisoidaan uskonnollisen jumalanpalveluksen estäminen väkivalloin tai sen yrittäminenkin. Harmi, että muita estoyrityksiä ei ole mainittu. Tulee tässä mieleen seurakuntavaltuustojen päätöksiä, jotka ovat kieltäneet antamasta vuokralle tiloja joillekin järjestöille, jolloin heidän jumalanpalveluselämä on vaikeutunut, ellei jopa loppunut hetkeksi.

Politiikkaa. Rahaa. Valtaa. Näillä koitetaan saada konservatiivisempia järjestöjä hyväksymään sellaisia tulkintoja, jotka perinteisesti on nähty historiassa kirkon opin vastaisina käytäntöinä.

Kun puhutaan "uusista tulkinnoista" tai "modernista teologiasta", joka ilmeisen olennaisesti poikkeaa sitten perinteisestä konservatiivisemmasta teologian harjoittamisesta (teologian, joka sitoutuu kirkon perinteeseen ja/tai traditioon), niin eivät mielestäni oikeastaan saisi kantaa tuota nimeä. Niille voisi etsiä nimet historiasta, sillä ne ovat korkeintaankin uuden muodon saaneita vanhoja heresioita, harhaoppeja.

Kristityt ovat uskoneet Raamatun Sanaan tuhansia vuosia, aina on ollut harhaoppeja ja niitä varmasti tulee olemaan vielä maailman tappiin saakka. Mikä saa meidät kuvittelemaan, että Pyhä Henki, jonka tunnustamme ohjaavan kirkkoa ja sen tulkintaa, olisi johtanut tuhansia vuosia harhaan Kristuksen kirkkoa? Että traditio ja perinteet, tuhansia vuosia säilyneet opit olisivat vääriä?

Kuinka ylpeitä ja itseriittoinen pitääkään olla, kun haluamme pitää "oikean tulkinnan" avaimen aina itsellämme, emmekä voi myöntää, että sen on ehkä jo joku toinen historian saatossa löytänyt.

"Asiasta on monta tulkintaa ja kohdan kanssa on monia eriäviä mielipiteitä."

Eikö olisi loogista, mikäli Jumalamme on niin mahtava ja Pyhä kuin sanomme Hänen olevan, että myös uskoisimme siihen ja toimisimme sen mukaan; että Pyhän Hengen johdatus on jo muovannut oikean opin kristinuskolle ja nyt on enää odotettavissa että ihminen jaksaisi älyllisesti haastaa itsensä ja koetella Raamatun kanssa olemassa olevat vaihtoehdot. Ja kun etsii totuutta, kannattaa muistaa ennen kaikkea pitää mieli nöyränä.

Se totuus, jonka todennäköisesti löydät, on sellainen, jolloin joudut katsomaan itseesi ja toteamaan, että peli ei mene niin kuin minä tai sinä haluan. Se vaatii meitä luopumaan, jättämään ystävät, perheen ja entisen elämän, lähtemään hänen seuraansa ja antaa "kuolleiden haudata kuolleensa". Mutta se myös antaa kaiken. (Room 8:31+) Hän ottaa maallisen elämän - ja antaa ikuisen.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Long but Good Friday

Alkuun pieni sarjakuva strippi, joka on varsin osuva. Lataan sen rumasti koneelleni ja kuvaksi tänne, ilman lähdeviitteitä, mutta voin etsiä sarjakuvan kirjoittajan nimen kaikille copyright intoilijoille.

- Johnny Hartin, USA (wikipedia)
Meinasin tehdä yhteenvedon Jesaja 53 kohdasta ja evankeliumeiden yhtenevistä kohdista, mutta aina ei tule kirjoitettua sitä, mitä on suunnitellut. Lisäksi, tähän en osaa html koodata palstoja, sillä se olisi ollut palstajakona selkeämpi. Harvoin kylläkään suunnittelen mitään kirjoitusta, lähinnä istahdan koneelle ja alan kirjoittaa, muotoilen ja tsuumailen ja kyselen kavereilta mielipiteitä, teologista "peiliä", ettei tänne tulisi ihan mitä sattuu.

Tämä päivä, pitkä perjantai, tuntui toivottoman pitkältä aina lapsena. Ei saanut katsella piirrettyjä, piti käydä kirkossa, ei saanut pelata tietokoneella ja jokainen kiva asia tuntui olevan kielletty. En tajunnut miksi.

Englanniksi päivä on kuitenkin "Hyvä perjantai". Tästä varsin osuva strippi tuossa ylempänä. Ehkä voisin joskus omalle lapselleni opettaa, että tämä perjantai on hyvä, eikä pitkä. Sitten hän kyselisi, miksi tätä sanotaan pitkäperjantaiksi muualla ja sitten saisin kertoa hänelle, miten pitkän tien Jeesus tänä päivänä kulki - hänenkin puolestaan ja juuri siksi tätä päivää kutsun hyväksi.

"Itse, omassa ruumiissaan, hän 'kantoi meidän syntimme' ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. 'Hänen haavansa ovat teidät parantaneet'" (1.Piet 2:24)

Mitä enemmän ymmärrän tuosta, sitä vähemmän tajuan sitä suuruutta, mikä tähän päivään sisältyy.

Jumala näki, että maailma jossa syntinen ihminen joutuu tekemään edes pienen uskollisuuden osoituksen hänelle, ei tule olemaan koskaan maailma, jossa ihminen kuuntelee Jumalaa. Hän päätti muuttaa systeemin. Sitä kuitenkin valmisteltiin monta tuhatta vuotta, profeetat huusivat että tulee se päivä, jolloin Herra itse paimentaa kansaansa - eikä vain israelilaisia, vaan jokaista kansaa. Nämä kirjoitukset täyttyvät Jeesuksessa.

Enää ei ihminen oman pahuutensa tähden nosta veistä ja pirskota verta alttarille lähestyäkseen Jumalaa. Nyt Jumala astuu ihmisen pahuuteen, siihen synkkyyteen joka erotti meidät Hänestä ja ottaa meidän pahuutemme omaksi tuomiokseen. Nyt Jumalan sallimus nostaa käden, joka hakkaa naulat läpi ruoskitun miehen. Nyt hänen verensä vuotaa maahan, johon meidän syntimme on kuopattu, jotta me voimme lähestyä Jumalaa. Emme ainoastaan vain lähestyä, vaan kutsua itseämme hänen rakkaiksi lapsikseen.

Jumalan viha pahuutta, syntiä ja kuolemaa kohtaan toteutuu ristinpuulla. Viha syntiä kohtaan on edelleen olemassa, mutta Kristukseen turvautuvia tämä viha ei koskaan kohtaa:

Jes 43:25 "Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi."

Tänään Ylen uutislähetyksen mukaan yli kaksituhatta vuotta sitten (oikeesti, jos se oli 30-33jKr, siitä on n. 1980-1983 vuotta) Jeesus vangittiin, häntä yritettiin todistaa rikolliseksi monin tavoin, mutta turhaan. Hänestä ei löytynyt mitään syytä tuomiolle, mutta juutalaisten eliitti tuomitsi hänet kuolemaan. Kansa huusi ristiinnaulitsemista, niin Pontius Pilatus pesi kätensä ja antoi kansan tehdä mitä halusi - välttääkseen kapinan ja mellakan. Jeesus ruoskittiin ja hakattiin, puettiin orjantappurakruunuun ja puettiin viittaan. Hän otti puun kantaakseen ja vaelti kaupungin läpi Golgatalle, siellä sotilaat pistivät tuomion täytäntöön ja käärme pisti häntä kantapäähän - vaan Jeesus musersi käärmeen pään (1. Moos 3:15)

Hullu ajatus, joka vuosi yhtä absurdi, että kuolematon kuolee. Ikuinen elämä katkeaa. Miten ikuisuus voi katketa? Millainen on se syntivelka, jonka Jeesus maksoi, jos tuo on sen hinta?

"Sillä joka kerran kun mä maahan kaadun, kaatuu mies tiellä Golgatan
Joka kerran kun mä maahan sorrun ja jälleen heikkona lankean
et ole koskaan kaukana, vaik' en näe sinua
Olen puu sun naulojen alla, piikki sun otsalla."

music: KLS - Ääriviivasi

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Message delayed

Aloitin pitkästä aikaa Johanneksen evankeliumin lukemisen. Tuntuu taas kuin uutta kirjaa lukisi, muutamia kohtia lukuunottamatta. Ilmeisesti luen liian harvoin Raamattua, mutta koitan nyt näitä vähäisiä ajatuksia taas muotoilla tähän, mitä on herännyt lukujen ja jakeiden edessä. Kohdat joita siteeraan, ellei erikseen mainita, ovat kohdasta Joh 5:43-46.

"Minä tunnen teidät: teissä ei ole rakkautta Jumalaan."

Kovaa puhetta Jeesukselta. Aikaisemmin hän oli parantanut ramman miehen Betesdan altaalla sapattina ja suututtanut näin juutalaiset - sapattihan oli päivä, jolloin työtä ei saanut tehdä. Jeesus lisäsi vettä myllyyn sanomalla, että hänen Isänsä tekee työtä taukoamatta ja siksi myös hän tekee.

"Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan. Mutta jos joku toinen tulee omissa nimissään, silloin te kyllä olette vastaanottavaisia."

Jeesus lausuu kylmän totuuden, joka tuntuu olevan totta myös Jumalan seurakunnan keskellä, niin silloin juutalaisten parissa kuin tänään kristittyjen keskuudessa. Se, joka tulee ja saarnaa syntiä synniksi, kehottaa parannukseen ja jättämään syntisen elämänsä Jeesuksen tähden, saa vastaukseksi nopeasti: "Ei kukaan ole täydellinen. Millä valtuudella opetat ihmisiä noin? Armon uskontohan tämä on, älä ahdistele meitä."

Fundamental; perusteellinen, perustavanlaatuinen, oli ensimmäinen sana joka kärsi inflaation. On olemassa perustavanlaatuisi uskon opinkappaleita, jotka ihmisen on tunnustettava tosiksi ollakseen kristitty. Jokainen kristitty näin on siis fundamentalisti - hänen on pakko olla. Mutta äkkiäkös fundamentaali tarkoittaa aivotonta, itsekritiikitöntä hihhulia, joka uskoo jokaisen pilkun paikankin olevan Jumalan itse kirjoittama Raamattuun. Tällainen kuva kristitystä fundamentalistista on helppo jättää ottamatta tosissaan.

Nyt on ainakin sana konservatiivinen kärsinyt toisen tappion. Conservative; säilyttävä, suojeleva (eräiltä merkityksiltään). Nyt ne, jotka haluavat varjella apostolista uskoa, kirkon tuhatvuotista traditiota ja erityisesti sen tulkintaa etiikasta ja moraalista, käyttäytymisestä, mikä on soveliasta kristitylle ja mikä ei, on leimattu vanhoillisiksi. Käytetäänkin konservatiivi sanan toista merkitystä, jolla on taantumuksellinen merkitys. Näin konservatiivit nähdään kehityksen esteenä, jonain vanhana, joka uppiniskaisesti pitää kiinni jostain aikansa eläneestä - esimerkiksi nyt vaateista olla juomatta kännejä, pitäytyä avioliittoon seksissä tai muuta yhtä turhaa. Kyllähän kai kristityt noita saavat aivan hyvin tehdä!

Mutta jos joku toinen tulee ja esittää teoriansa siitä, miten Jumala on kyllä hyvä, rakastava ja anteeksiantava, eikä hän vaadi mitään, etenkään luopumaan niistä synneistä, joita niin mielellämme kyllä teemme, niin hänet moni ottaa vastaan, jopa iloiten. Jeesus ei enää sano: "Mene rauhassa, äläkä enää tee syntiä", hän sanoo vain: "Mene rauhassa." Mutta mitään todellista rauhaahan tuo ei meille anna.

Miten tähän tilanteeseen päätyy? Katolinen kirkko pitää pahimpana kuoleman syntinä ylpeyttä.

"Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta."

Meidän oma kunnianhimomme usein sulkee korvamme ja silmämme siltä, mikä muuten olisi niin selvästi edessämme. "Kyllä minä tiedän paremmin, olenhan moderni ihminen, en konservatiivi enkä todellakaan fundamentalisti. Olemme viisaampia tänään, kehittyneempiä kaikin tavoin muinaisiin ihmisiin nähden." Pahimmassa tapauksessa joku ajattelee, että sitähän se Jeesuskin vain oli - ihminen, joka puhui vanhoillisia asioita.

"Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne."

Paradoksaalista, että näin on, mutta juuri näinhän usein tapahtuu. Ihminen, joka pitää itseään pohjimmiltaan hyvänä (humanismi), seisoo selkä suorana Jeesuksen seurakunnan edessä tai seurakunnassa ja sanoo, että hänessä ei ole mitään vikaa. Hän on hyvä ihminen, joka auttaa mummoja kadun yli ja lahjoittaa rahaa tsunamiuhreille. Hän luovuttaa verta joka kuukausi ja tekee vapaaehtoistyötä AA-kerhossa. Hän auttaa ihmisiä jopa työkseen. "Sinulla ei ole oikeutta sanoa minua syntiseksi, minä olen hyvä ihminen! Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta?" Tämä viesti, ihmisen syntisyys, tuntuu jäävän jotenkin puolitiehen, eikä sitä oteta vakavasti tai sitä ei ymmärretä, eikä oikein osata sanoakaan.

Jeesus itse toteaa tällaisen ihmisen tuomitsijan ja syyttäjän löytyvän lopulta henkilöstä itsestään. Nykykielelle käännettynä: "Teidän syyttäjänne on se ideologia, jonka varaan olette rakentaneet elämänne." Parhainkin ihminen suuttuu joskus ja tunnepuuskassa tekee väärin. Hienoinkin ajatus muuttuu katkeraksi kostonhimoksi kun ihminen kokee suurta vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Silloin ajatus "ihminen on pohjimmiltaan hyvä" joutuu vastaamaan tähän Jeesuksen kysymykseen: "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!" Niin, millainen on se todellinen pimeys, jos se pimeys, joka meissä on, on luultavissa jopa valoksi? Onko se ihmekään, jos emme saa rauhaa sanoista "Mene rauhassa", kun todellisuus jossa elämme, on niin toisenlainen kuin mihin ihmisen hyvyyteen uskova luottaa. Jos se hyvyys, valo, on pimeyttä, mitä onkaan pimeys?

"Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua - juuri minusta hän on kirjoittanut."

Jakeessa on kaksi viittausta suuriin Messias ennustuksiin Mooseksen kirjoissa. Henkilöön, jolla tulee olemaan valtikka ja kruunu (vallan symbolit) ikuisesti ja henkilöön, joka on puhuva yksinomaan Herran itsensä antamia sanoja.

Jeesus tuli julistamaan Jumalan totuutta, Jumalan suunnitelmaa ja valtakuntaa, sen tulemista ja toteutumista. Tätä juutalaiset eivät sietäneet kuunnella, olihan se nyt hävytöntä väittää heitä syntisiksi vaikka he olivat niin hyviä. Ja olihan se nyt hävytöntä, että Jeesusta kutsuttiin Jumalaksi, Jumalan Pojaksi ja sanottiin, että hänellä on valta antaa syntejä anteeksi. Jostain syystä tuntuu, että nykyisin on tunnistettavissa täysin samoja piirteitä, niin kirkkomme sisällä, kuin sen ulkopuolella.

Mutta jos me vain rakastaisimme Jumalaa. Jeesus sanoi, että tämä johtuu siitä, ettei heissä ole rakkautta Jumalaan. Siksi juutalaiset pitivät sapattina tehtyä parannusta vääränä ja pahana. Siksi Jeesuksen puheet satuttivat heitä ja heidän ylpeyttään. Toistensa silmissä he mielellään puhuivat kauniisti ja kilpailivat kansanjoukon suosiosta, mutta eivät välittäneet kunniasta Jumalalta.

Jeesus kuitenkin tekee Jumalan puoleen kääntymisen mahdollisimman helpoksi. Hän vastaa kysyjille, mitä sitten pitää tehdä, kuinka rakastamme Jumalaa? "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." Joh 6:29. Myöhemmin hän lisää: "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Joh 6:37

Seurakunnan tulisi loistaa tätä armoa ja rakkautta. Ei lässyttävää ja hissuttelevaa, vaan sitä, joka on verenpunaista syntien takia. Joka väittää olevansa terve, ei tarvitse parantajaa ja seurakunnalla ei ole mitään tarjottavaa hänelle. Eihän seurakunnalla ole mitään muuta kuin armo syntiselle, mutta jos ei ole syntistä, ei ole ketään kenelle armoa voi tarjota. Jokainen seisoo omassa kunniassaan, kuka tarvitsee Kristuksen viittaa? Joka tunnustaa syntinsä, voi jättää sen kaiken Kristuksen ristin juurelle ja uskoa ne anteeksi. Joka turvaa Häneen, ei joudu lähtemään pois. Hän saa nousta yhä uudestaan ja lähteä kulkemaan Jeesuksen kanssa ja opetella elämisen taitoja.

Ugh. Olen puhunut.

lauantai 11. helmikuuta 2012

New Year, new things

Or not. Vähän myöhässä pohdintaa uudesta vuodesta, mut ehkä siks tää tuli mieleen kun en oo joulukuun jälkeen mitään kirjoittanut.

Joka uusvuos tuntuu jotenkin merkittävältä pykälältä, että jotain uutta ja hienoa tapahtuu ja koko kalenteri, yhteiskunta ja markkinatalous ja uskontojen juhlapyhät on ajotettu kalenterin mukaan. Aika etenee, muuttuu ja kehittyy, tavallaan. Sitä kai toivois että itsekkin muuttuisin joka vuosi jotenkin freesimmäks, aidommaks ja paremmaks ihmiseks. Ja silti uuden vuoden lupausten, niiden rikkomisten tai liian helppojen lupausten jälkeen oon ihan sama tyyppi joka epäonnistuu, ei muutu ja on niin laiska ees yrittämään. Yhteiskunta ympärillähän huutaa kurkkusuorana että ole vaan mitä oot, siks oot syntyny ja sitä oot. Kuulostaa ilosanomalta. Mut aika pessimististähän toi on?

Synnyinkö laiskaks? Istun koneen äärellä enemmän ku koskaan ennen. Pienempänä kun oli vielä 75Mhz pöytäkoneita, nykysin edes kännykät ei pyöri noin pienellä prosessorilla, sillon aika oli rajoitettua koneella. Harrastin paljon, leikin paljon ja näin kavereita paljon. Nyt meen facebookiin. Duh.

Synnyinkö sellaseks, joka ei osaa tarttua toimeen? Joskus harvoin kun saan tehtävän ja tiedän jopa pitäväni siitä, en vaan saa aikaseks alotettua sitä. Meneekö tää jopa laiskuuden piikkiin vaan voiko tähä yhdistää vielä mukavuuden halun. Näh, on kivempi tehä juttuja mistä tykkään.

Synnyinkö ajattelemaan ihmisistä pahaa ja olemaan epäluuloinen? Ensimmäisenä kun joku toivottaa ystävällisesti hyvää päivää ja tulee juttelemaan miulle, mietin mitä se vois miusta haluta. Haloo ihminen? Niin me tutustutaan toisiimme ja tutustuminen on kivaa. Miksi EN siis tekisi niin, miks ihmettelen miks muut tekee niin? Luotin joskus vanhempiini ja ystäviini. Pikkuhiljaa pettymyksiä kasaantui kai niin paljon etten kasan takaa enää näe luottamusta yhtä itsestäänselvänä ja puhtaana ku ennen.

Synnyinkö välinpitämättömäks? Eräs laitapuolenkulkija selkeästi viinahuuruissa viinipullo kädessä tuli kerran juttelemaan miulle bussipysäkillä. Kaikki muut väistivät ja hän repi miut takista viereensä istumaan. Kysymys kuului: "Mitä mieltä sä oot.. elämästä?" Mietin jatkuvasti millon bussi tulee. Ja kun se tuli, sanoin että pitää mennä. Kyseinen bussi ajaa noin 5minuutin välein ohi pysäkistä siihen aikaan. Ja mie lähin pois ja jätin tän toisen yksin, joka ehkä halus vain juttuseuraa hetkeks ja jota kukaan muu ei suostunu antamaan. Ja niin mieki lähin. Laupias Samarialainen kerrakseen.

"Ei me olla synnytty huonoiks, me kasvetaan siihen". Näin sanois humanisti. Niin mettä vastaa ku sinne huutaa. No jälkimmäisessä on ehkä jo jotain pointtia. Uskon itse että me ollaan näin raadollisia ja pahempaakin kun mitä päätin kuvailla tuossa. Me ei välitetä, me ei rakasteta eikä osata iloita toisen puolesta. Katkeruus, kateus ja moiset on synnynnäisiä. Rakas pikkuvelipuoleni heitti kerran ruokaa lattialle ja näin tapauksen. Kysyin häneltä heti että "Miksi heitit ruuat lattialle?". 3vuotias veljeni vastasi: "En minä eittäny". Jo 3vuotias lapsi tietää miten valehdellaan. Miten niin voi olla?

Tässä yhteiskunnassa me kohdataan peilejä joka paikassa. Mainoksissa peilataan itteemme ja olemustamme niihin. Samoin peilataa toisiin ihmisiin. Jotenkin kaikkea "viallista" peitellään, piilotetaan ja annetaan sen olla. Vähän kun märkivän haavan peittäs laastarilla. Jotain oli pieles, mut ainakaa se ei nyt näy! Hyvä näin!

Itse ajattelen, niinku joku viisaampi vanha kristitty herätti miussa ajatuksen, että vasta Jumalan valossa, me nähdään ittemme sellaisina kun me oikeasti ollaan. Joudun kohtaamaan laiskuuteni, väärät valintani, sanani, turhamaisuuteni ja pahuuteni. Syntisyyteni. En pidä siitä. Siinä ei oo hyvä olla. Märkiviin haavoihin sattuu, joku tökkii niitä ja kysyy että eikö kaikki mennykään niinku suunnittelin?

Tää valo ei kuitenkaan jätä siihen häpeään, alastomuuteen, minkä joudun kohtaamaan kun törmään omaan raadollisuuteeni ja siihen että en olekaan sitä, mitä toivon olevani. Haluan olla hyvä ja kelvata. Mut en vaan oo. Tää valo näyttää paremmin missä kulkea, mihin mennä, mitä tehdä niin, että me tajutaan mikä on oikeaa ja mikä valhetta. Jokainen tietää että rikoksista suurin osa tehdään pimeässä siks, että sillon todennäköisesti kukaan ei nää. Jeesus sanoessaan: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Jh 8:12) tarkoittaa myös ja ehkä nimenomaan tätä. Hänen seurassaan, hänen kanssaan ja hänen lähellään me kuljetaan valossa ja näemme itsemme niin kuin meidät on tarkoitettu, ei niin kuin me olemme syntyneet.

Tässä valossa ja yhteydessä pikkuhiljaa nähdään välinpitämättömyytemme ja voimme "opetella tekemään hyvää"  (Jes 1:17). Pikkuhiljaa me nähdään Kristuksen kasvoista rakastavan Isän kasvot, joka katsoo lastaan ja rakastaa häntä. Ei hänen tekojaan, joiden takia muillakin ihmisillä on haavoja. Mutta isällisellä rakkaudella, että hän tarjoutuu opettamaan ja ohjaa takaisin oikealle tielle. Hän on kärsivällinen ja rakastaa siitä huolimatta että ollaan vähän laiskoja ja tyhmiä. Ja ennen kaikkea Hän antaa anteeksi. Tämä on oikea ilosanoma, ei se että olemme syntyneet sellaisiksi joita nyt olemme. Pimeydessä on vain vissiin luotettava siihen, mistä joskus saa otteen.

Ja lopuksi luomisen ajatukseen: Jos Jumala on luonut meidät ja hänen läsnäollessaan me voimme kaikkein aidoimmin olla omia itsejämme, kun rukoilemme Herralta voimia vaeltaa hänen teitänsä pitkin, miksi niin innokkaasti välttelemme sitä? Jopa me kristityt pelkäämme joskus rukoilla "Tapahtukoon sinun tahtosi", tai jos uskalletaankin se rukoilla niin toivon joskus itsekin ettei se ainakaan ole mitään hirveän kamalaa.

No olisiko se sitten hirveän kamalaa? Olisiko se rakastavan isällistä? Täysin absurdi ajatus.