Little big things

Haluaisin kirjoittaa jonkun suuren ajatuksen, mutta tuntuu niin pieneltä.

Jeremian tavoin tuntuu liian nuorelta.
Mooseksen tavoin tuntuu etten vain osaa.
Pietarin tavoin minä pelkään ja kiellän.
Tuomaan lailla epäilen.
Martan tavoin kuitenkin häärään paljon enemmän kuin mitä kuuntelen.
Jesajan suureen katumukseen en yllä nyt, mutta tiedän olevani syntinen.

Mutta onneksi on Kristuksen armotyö.

En tiedä miten monta henkilöä vielä voisi löytää Raamatusta johon samaistua. Mahtavaa, että siinä on kirja, jossa henkilöt ovat ihmisiä eivätkä kaikki jotain ylijumalia tai epärealistisia sankarihahmoja ilman mitään virheitä tai heikkouksia. Vaan ne ovat ihmisiä, jotka elivät ja kokivat tunteita, surua, levottomuutta, joutuivat petosten ja kieroilun kohteeksi, epäoikeudenmukaisesti vainotuksi ja syrjityiksi. Siellä on ihmisiä, joita syrjitään yhteiskuntaluokkansa tähden, siellä on eroteltu hyvätuloiset ja köyhät jopa juutalaisen kansan sisällä.

Sieltä löytää paljon asioita, joihin samaistua ja paljon Jumalan sanoja, joista ammentaa voimaa.

"Älä sano, että olet liian nuori, vaan mene minne minä sinut lähetän. (Jer 1)
Kuka on luonut kielen? Minä olen sinun kanssasi, minä annan sanani sinun suuhusi. (2. Moos)
Kolmesti kiellät, ja seitsemänkymmentäseitsemän kertaa minä armahdan sinut. (Matt 18)
Autuas sinä, joka uskot vaikka et näe. Olet perivä taivasten valtakunnan! (Matt 7)
Kuuntele välillä, anna minun ruokkia sinut. (1. Kun 19)
Ja niin, syntisi? Yhtä kaukana kuin itä on lännestä, on sinun rikkeesi minun rististäni. (Joh 3:16)"

Ja niin.. Kun tunnen itseni pieneksi, olen suuri. Tai... en minä, vaan Kristus minussa. Paavali on saanut tähän kysymykseen Jumalalta vastauksen:

"Mutta hän on vastannut minulle: 'Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." (2.Kor 12:9)

Pieni prinsessa, suuri soturi, pieni uurtaja, suuri syntinen. Mitä tahansa.

Hänen armonsa riittää meille.